Miksi naiset valitsevat puolisokseen itseään pidempiä miehiä? Miksi herrat pitävät vaaleaveriköistä? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin yrittää vastata Osmo Tammisalon parinvalinnasta kertova teos Rakkauden evoluutio.
Nimenomaan yrittää, sillä evoluutiopsykologiassa monet kiistakysymykset jäävät ratkaisemattomiksi, lukuisia hyviä hypoteeseja toki löytyy. Tämä ei ole Tammisalon vika, vaan tieteenalan ominaisuus.
Evoluutiopsykologia on ihmisen käyttäytymisen biologista pohjaa tutkiva tiede, ja siinä yhdistyvät evoluutiobiologia ja kognitiivinen psykologia. Psykologisia mekanismeja pyritään siis ymmärtämään evoluutiobiologian näkökulmasta.
Herrat pitävät vaaleaveriköistä, koska muinaisissa ihmisyhteisöissä vaalea tukka oli merkki nuoresta iästä ja hedelmällisyydestä. Moni voi ihmetellä, mitä tekemistä nykyblondeilla on kivikautisten esiäitiensä kanssa. Paljonkin, sillä evoluution mittakaavassa kivikautta elettiin vain hetki sitten.
Pohjimmiltaan parinvalinnassa kyse on seksistä. Parisuhde- ja seksiaiheiden kyllästämien iltapäivälehtien suosion huomioonottaen voisikin olettaa Tammisalon kirjan saavan innostuneen vastaanoton.
Rakkauden evoluutioon kuuluukin myös muun muassa pettämistä ja moniavioisuutta. Keskustelua luulisi myös heräävän naisten rintojen tai miesten itsetyydytyksen merkityksestä. Kaikkia aiheita käsitellään kuitenkin tieteen ja evoluution näkökulmasta.
Tammisalo tuntee aiheensa perusteellisesti ja esittelee valtaisan määrän hypoteeseja ja tutkimustuloksia. Hän jaksaa myös varoittaa evoluutiopsykologiaan usein liittyvästä väärinkäsityksestä: se, että jokin psykologinen mekanismi on kehittynyt luonnonvalinnan vaikutuksesta, ei tarkoita sitä, että valinta nykyään suosii tätä mekanismia.
Esimerkiksi parinvalinnan mieltymykset ovat kehittyneet nykyisiksi, koska ne ovat muinoin vaikuttaneet edullisesti niitä kantavien yksilöiden geenien yleistymiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että luonnonvalinta tällä hetkellä suosisi näitä mieltymyksiä.
Herrat siis pitävät vaaleaveriköistä edelleen, vaikka evolutiivisesti tästä ei ole välttämättä mitään hyötyä.
Moitteitakin kirjasta löytyy. Teoksen alkua olisi ehkä voinut tiivistää tai ainakin esitellä tieteenala tiiviimmin, ja tutkimusesimerkkejä tulvivat luvut olisivat kaivanneet loppuun yhteenvedon.
Kielellinen huomautus tulee nimityksistä koiras ja naaras, joita Tammisalo käyttää miehestä ja naisesta kautta kirjan. Tällä hän haluaa muistuttaa lukijaa siitä, että teos noudattaa evoluutioteoreettista ja biologista tarkastelutapaa.
Perustelu on ymmärrettävä, mutta lopputulos kömpelöhkö. Joskus hupaisakin, kuten ilmaisu "naaraspuoliset pop- ja rockartistit".
Evoluutiopsykologiasta on suomeksi kirjoitettu jonkin verran, mutta lyhyinä artikkeleina pienilevikkisissä lehdissä tai laajempien kirjojen osina. Rakkauden evoluutio on tervetullut uutuus suomalaisen tietokirjallisuuden joukkoon.