Kalevassa (13.3.) Oulun seurakuntien edustajat valittelivat vainajien säilytystilojen ahtautta.
Ei ole kysymys kylmiöiden tilanahtaudesta, vaan ihmisten saamattomuudesta hautauksien järjestelyssä.
Vanhan suomalaisen kansanviisauden mukaan ”ei saa olla niin kiirettä, että ei ehtisi lapsia kastamaan ja vainajia hautaamaan”.
Jos viivytys johtuu viranomaisen vaatimuksesta, niin sen ymmärrän, mutta mielestäni kaikki muut syyt, jotka viivyttävät hautausta yli kaksi viikkoa kuolemasta, ovat tekosyitä ja vainajan häpäisyä.
Ennen kylmiöiden aikaa Suomessakin vainajat saatiin hautaan alle kahdessa viikossa. Arabimaissa hautajaiset saadaan järjestettyä vuorokaudessa. Miksi meillä on tullut tyyliksi venyttää hautajaisia jopa kuusi viikkoa tai ylikin?
Tämä viivyttely on lisääntynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana keskimäärin viikon per vuosikymmen. Jos sama kehitys jatkuu, niin tulevaisuudessa kukaan ei voi rakentaa riittävästi säilytystiloja.
Jos viivyttelyn syynä on muistotilaisuuden järjestelyn vaikeus, niin ehdotan harkittavaksi hautaus-/siunaustilaisuuden ja muistojuhlan erottamista toisistaan.
Kyseessä olisi kaksi eri tapahtumaa; hautaaminen ja siunaus läheisten kesken pian kuoleman jälkeen ja muistojuhla sitten kun ehditään.
Pekka Vilkuna
Nivala
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.