Oululaisnainen meni sunnuntaina Oulun Tuomiokirkkoon jättääkseen esirukouspyynnön ulkomailla asuvalle pojalleen kuten hänellä oli ollut tapana tehdä aina joulun alla jo yli kymmenen vuoden ajan. Laatikko, johon esirukoukset jätetään, oli lukitsematta. Kirkkosali oli joululaulutilaisuuden vuoksi tupaten täysi. Kuka tahansa olisi voinut selailla ihmisten jättämiä esirukouspyyntöjä.
Eikö laatikon pitäisi olla lukossa, tuomiorovasti Heikki Karvosenoja?
Ehdottomasti sen pitää olla suljettu. Joku työtapaturma on päässyt tapahtumaan. Kiinnitän tähän heti huomiota.
Moni kävi jättämässä esirukouspyynnön tietämättä, että laatikko oli auki. Vahtimestari ei lähtenyt hakemaan avainta vaan sanoi vain, etteivät ihmiset niitä tutki.
Oho! Kyllä esirukouspyynnöt pitää hoitaa niin, että luottamus säilyy. Pyynnöt otetaan esille aina sunnuntaiaamuna ja pääsääntöisesti liitetään jumalanpalvelukseen kello 10. Sinne tulee valtavasti erilaisia pyyntöjä, ja joskus asiat ovat luonteeltaan niin henkilökohtaisia, ettei niitä pysty täsmälleen siinä muodossa rukouksessa lausumaan. Monta kertaa joudumme niputtamaan pyynnöt, kun kysymyksessä on tietynlaisia asioita, esimerkiksi hätää ja taloudellista ahdinkoa tai alkoholiongelmaa perheessä.
Tuleeko joulun alla tavallista enemmän esirukouspyyntöjä?
Niitä tulee varsin runsaasti ympäri vuoden, mutta varmaankin enemmän niitä aikoina, kun ihmisten yksinäisyys korostuu. Tarkkaan en osaa kuvata, kun kirjanpitoa ei ole pidetty, mutta tällainen tuntuma on.
Mitä esirukouspyynnöille tapahtuu sen jälkeen kun ne on käyty läpi jumalanpalveluksessa?
Saattaa olla, että osa viedään raamattupiiriin. Mutta kaikki lappuset pysyvät papin takana. Kun esirukous on luettu, lappuset tuhotaan. Ne eivät jää minnekään ajelehtimaan. Tämä on ehdoton perussääntö. Siellähän saattaa joku panna oman nimensä lappuun. Pappi voi sen tietää, mutta ei kukaan ulkopuolinen. Kirkon kannalta olisi kohtalokasta, jos luottamus särkyisi.