Loppukesästä eletään monissa perheissä jännittäviä aikoja koulujen alkamisen suhteen. Perheenjäsenten ajatuksissa vellovat niin ihastus kuin vihastus. Joillakin oppilailla iloa tuottaa kavereiden kohtaaminen sekä pääsy uusien asioiden oppimiseen. Toisilla oppilailla alkaa koulukiusaamisesta johtuva painajainen, joka vie niin henkiset kuin fyysiset voimavarat jopa kohti itsetuhoa.
Useilla vanhemmilla vihastuksen taustalla on huoli lastensa terveydestä ja turvallisuudesta sekä jatkuvista kouluympäristön muutoksista, joissa opetustavat ja itse koulukin vaihtuvat lähes lukuvuosittain.
Huolta aiheuttavat myös lasten ja nuorten oppimistason heikkeneminen, joille etsitään selityksiä erilaisista kodin ja koulujen kasvatuksellisten toimenpiteiden kirjosta sekä itse oppimisympäristöstä.
Muutosten taustalla kummittelevat opetusalan asiantuntijoiden ohjeistukset koulumaailman jatkuvaan uudistukseen.
Mediatietojen perusteella 54 000 uutta tulevaisuutemme toivoa aloitti pitkän taipaleensa koulumaailmassa. Heistä valtaosan oletetaan olevan aikanaan korkeasti koulutettuja hyväpalkkaisia eri alojen ammattiosaajia. Heidän tehtäväksi on asetettu tulevaisuudessa yhteiskuntamme hyvinvoinnin ylläpito ja sen kehittäminen sekä kansantalouden pönkittäminen oppituilla tiedoilla ja taidoilla.
Samaan on tähdätty vuosikymmenten ajan nyt jo aikuisikään ehtineiden kohdalla vaihtelevin tuloksin. Viime aikoina on uutisoitu, että korkeasti koulutettujen työttömyys on lisääntynyt merkittävästi. Miksi he eivät opinnoistaan huolimatta työllisty?
Samaan aikaan tehdään laajasti erilaisia toimia ulkomaalaistaustaisen koulutetun työvoiman saamiseksi työmarkkinoillemme.
Meillä pitäisi olla kaikkien aikojen laajin ja pätevin korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden joukko käytettävissämme koulumaailman, työllisyyden sekä terveydenhuollon ja kansantalouden ongelmien ratkaisuihin. Näillä aloilla tulokset tuntuvat kuitenkin laskevan koko ajan.
Jo puolet kouluikäisistä kärsii mielenterveysongelmista ja oppimistulokset heikkenevät. Työllisyydessä ei nähdä muuta ratkaisua kuin työperäinen maahanmuutto. Terveydenhuollossa on siirrytty "ennenaikaiseen eutanointiin". Valtio velkaantuu kymmeniä miljardeja tämänkin vaalikauden aikana.
Miten tämä on mahdollista näiden korkeasti koulutettujen huippuasiantuntijoiden ohjeistamassa yhteiskunnassamme?
Tätä nykyä asiantuntijoiden merkitys tuokin mieleen nuoruusvuosiltani naapurin " Urhon", joka esitteli itsensä suunnittelijana varsinkin nuorten neitosten kysellessä hänen koulutustaan ja ammattiaan.
Tämä herätti neitosten ajatuksissa suurta ihastusta, kunnes osasivat kysellä, että minkä alan suunnittelija Urho on ja mitä hän on viimeksi suunnitellut. Yleensä vastauksena oli, että kaikkien alojen suunnittelu käy. Viimeksi hän suunnitteli nukkuvansa seuraavana aamuna ainakin puolille päivin ja lähtevänsä vasta sen jälkeen kylille kuljailemaan.
Onkohan joillakin tämän päivän asiantuntijoilla hieman samoja vinkeitä, kuin Urholla oli aikoinaan?
Jari Pirinen
Oulu