Synkeiden ja salattujen asioiden julkituloon liittyy valoisa puolensa. Kyseisten ilmiöiden nousu pohjamudista pintaan on usein välttämätön edellytys niiden hävittämiselle tai ainakin hillitsemiselle.
Näin toivottavasti käy sulkeutuneiden yhteisöjen suojissa mahdollistuvalle pedofilialle nyt kun Pietarsaaressa tapahtunut lasten törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö tuli vuodenvaihteessa julki.
Tapahtumien paljastuminen synnytti valtavan tunnekuohun, mikä ei ole ihme. Tapaushan oli hyväksikäyttötapaustenkin joukossa puistattavimmasta päästä. Ensinnäkin isoisä hyväksikäytti lastenlapsiaan. Toiseksi vanhemmat tiesivät asiasta, mutta -- näin kerrotaan -- painoivat sen villaisella. Kolmanneksi hyväksikäyttäjä oli oman uskonnollisen ryhmänsä sisällä arvostettu saarnamies.
Ja kun kyse on lestadiolaisesta ryhmästä, keskusteluun tulee automaattisesti lisäkierroksia.
Tappouhkauksia on tähän mennessä tullut kyseisen pedofiilin omaisille ja jopa aivan ulkopuolisille ihmisille, jotka on niputettu samaan jyrkkäoppiseen joukkoon kuuluvaksi ja siksi tapauksesta vastuullisiksi.
Jos asia on jäänyt joltakulta kuulematta, niin Pietarsaaren tapahtumat eivät sattuneet lestadiolaisuuden valtasuunnan eli vanhoillislestadiolaisuuden joukoissa. Tämän tapauksen perusteella ei Pohjois-Suomen vahvinta herätysliikettä kannata leimata.
Tunnetaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia silti myös vanhoillislestadiolaisuuden piiristä. Muutamia on viime vuosinakin käsitelty myös oikeudessa ja niistä on jaettu ehdottomia vankeustuomioita. Samoin yksittäisiä tapauksia on tullut julki adventtikirkosta ja helluntaiherätyksestä.
Toinen juttu on se, selittääkö näitä tapauksia teon tekijän uskonnollinen näkemys vai jokin ihan muu tekijä, vaikkapa aivojen niin sanotun valkoisen alueen vajaus. Tai ehkä useakin vaikuttava asia. Tällaisten taustasyiden selvittäminen on keskustelun ydinkysymys.
Huomionarvoinen tieto on se, että oikeuden käsittelyyn tulevia lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia on meillä vuosittain noin 250. Takuuvarmasti kaikki tapaukset eivät edelleenkään tule viranomaisten tietoon.
Kun tapauksia siis lienee ainakin satoja, jo tilastomatematiikan perusteella jotkin niistä osuvat johonkin uskonnolliseen yhteisöön.
Samoin aika moni tapaus osuu ateisteihin. Niin ikään SDP:n kannattajakuntaan. Ja kokoomuksen. Ja keskustan, vasemmistoliiton sekä vihreiden, joitakin myös pienempien puolueiden. Samoin joukossa on suuri joukko SAK:laisia, jonkin verran STTK:n jäsenistöä ja vähintäänkin yksittäisiä akavalaisia.
Tämäntyyppiset pedofiilien taustatiedot eivät nouse tapausten yhteydessä keskusteluihin, mutta uskonnollinen vakaumus aiheuttaa kovan kuohunnan, jos se tulee tietoon. Onko oikein, että uskonnolliset yhteisöt ja niiden jäsenet ovat erityistarkkailussa, niin kuin näyttää olevan?
On ainakin silloin, jos jokin seikka yhteisön noudattamassa opissa, virallisissa tai epävirallisissa hierarkioissa tai muussa sisäisessä elämässä antaa tilaa pedofiilien toiminnalle.
Voi esimerkiksi kysyä, mikä katolisessa kirkossa on pielessä, kun eri puolelta maailmaa tulee tietoja sen pappien harjoittamasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Onko syynä esimerkiksi pappien tiukka selibaattivaatimus vai se, että hengellinen työ avaa pedofiileille avoimen väylän myös lasten kanssa työskentelyyn? Tällaisiin kysymyksiin pitäisi saada myös jokin maallisempi selitys kuin Saatanan toiminta ihmisessä.
Omaisten ja muun lähiympäristön halua lakaista tapaukset maton alle voi ymmärtää sitä kautta, että aika harva haluaa tulla tunnetuksi pedofiilin sukulaisena tai ystävänä. Tämä vaikenemisen ansiosta vain moni hyväksikäyttäjä on voinut jatkaa pimeää toimintaansa.
Pahinta on, jos samaa lakaisukoneen käyttöä harrastaa koko hengellinen yhteisö ja sen johto. Ei rikoksia pidä käsitellä liikkeen tai kirkkokunnan sisällä vain hengellisinä rikkomuksina. Pitää synnyttää ilmapiiri, jossa lain ja toisen ihmisen polkeminen viedään myös maallisten viranomaisten tietoon.
Liikkeen maine saattaa toki pysyä puhtoisena, jos ikävistä asioita ei puhuta mitään. Ja jos jotain tapahtuu, voi selittää, että kyseessä hairahtuneen yksilön teko. Näin siitä huolimatta, että ryhmän kulttuurissa tai julistuksessa olisi jotain, joka pitäisi nopeasti oikaista.
Pedofiliaa taipumuksena voi tuskin avoimuudella poistaa mutta uusien hyväksikäyttötapausten syntyä ehkä kuitenkin hillitä. Ainakaan tabumainen suhtautuminen ilmiöön ei ongelmaa poista. Siitä päinvastoin kärsivät hyväksikäyttäjien nykyiset ja tulevat uhrit.
*** Tiistain yllättävin talousuutinen kertoi, että työeläkevakuuttaja Ilmarinen teki viime vuonna kaikkien aikojen parhaan tuloksensa. Uutinen on hyvä etenkin aikana, jolloin eläkkeelle on imua ja työntöä.