Pienen leukemiapotilaan äidin kirjoitus Kalevan Lukijalta-sivulla 5. joulukuuta liikutti monia.
Äiti toivoi vanhemmille oikeutta yöpyä syöpää sairastavan lapsensa luona Oulun yliopistollisen sairaalan osastolla 51.
"Säännöissä sanottiin, etten olisi saanut jäädä yöksi lapseni luokse. Ei ollut tilaa eikä resursseja. Se ei ollut reilua toisia lapsia ja vanhempia kohtaan", äiti kirjoitti.
Hän salakuljetti osastolle kotoa patjan ja yöpyi sairaan lapsensa vuoteen vierellä useita kertoja. "Minä olen ollut hankala äiti ja jättänyt noudattamatta sääntöjä", hän kertoi. "Minä en toivo muuta kuin oikeutuksen ja luvan olla lapseni lähellä."
On yllättävää, jos lastenosaston säännöissä todella kielletään vanhempien yöpyminen lastensa luona. Syöpäosastolla hoidetaan pieniäkin lapsia - jopa vauvoja.
Osa lapsista ei ole ennen sairauttaan nukkunut koskaan edes omassa huoneessa.
Miltä tuntuu vakavasti sairaasta lapsesta jäädä yksin sairaalaan, jos vanhemmat on ajettu sieltä vastentahtoisesti pois? Vaikka pakkoero vanhemmista ei vaikuttaisi lapsen toipumiseen, perhettä se voi loukata.
Lapset ja perheet ovat erilaisia. Toiset lapset nukkuvat omissa huoneissaan jo puolivuotiaina läpi yön, toiset viihtyvät perhepedissä kuusivuotiaiksi.
Jotkut vanhemmat eivät pysty nukkumaan kotona, kun lapsi on sairaalassa. Toiset taas katsovat parhaaksi yöpyä kotona, oman jaksamisenkin takia. Hoidot kun kestävät usein yli kaksi vuotta.
Kategorinen ei saa yöpyä -sääntö ei sovi joka perheelle tai joka tilanteeseen. Yhtä huonolta kuulostaisi määräys, joka velvoittaisi vanhemman yöpymään osastolla. Miten kävisi silloin esimerkiksi yksinhuoltajan kotona olevan toisen lapsen?
Koska kukaan osastolta 51 ei vastannut leukemiapotilaan äidin kirjoitukseen, soitin osastolle ja kysyin, onko linja vanhempien yöpymiseen todella näin tiukka ja aiotaanko sitä löysätä.
Osastonhoitaja Anna-Maija Mertaniemi vakuutti, ettei osastolla ole varsinaista yöpymiskieltoa. Vanhemmat saavat yöpyä lapsensa luona silloin kun se on mahdollista.
Käytännössä se ei kuitenkaan aina onnistu, vaikka henkilökuntakin niin toivoisi.
Syynä ovat pääosin tilapula ja nykyaikaisiin hoitoihin nähden liian pienet huoneet.
Osastolla 51 on 11 huonetta ja 14 potilaspaikkaa. Tällä hetkellä potilaita on hoidossa 13. Koska osa potilaista on infektioeristyksessä yhden hengen huoneissa, muut lapset jakavat jäljelle jäävät huoneet.
Osassa huoneita on yhtä aikaa kaksi lasta.
"Henkilökunta haluaisi, että jokaisella lapsella olisi oikeus pitää vanhempansa vierellään, mutta aina se ei onnistu. Luotamme, että tilanne muuttuu lähivuosina, kun lastenklinikan remontti valmistuu. Jospa se toisi meille tilavammat huoneet", Mertaniemi sanoi.
Huoneiden pitäisi olla tuplasti nykyistä suuremmat, jotta hoitovälineet, lasten lelut ja vanhemmat mahtuisivat sinne kunnolla.
Arviolta kolmannes vanhemmista yöpyy osastolla enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ketään ei ole heitetty yöksi ulos väkisin koskaan, osastonhoitaja Mertaniemi vakuutti.
Karu tosiasia on, että yliopistosairaalat, joissa lasten syöpiä hoidetaan, ovat valtaosin vanhoja rakennuksia. Niiden tiloja ei ole suunniteltu nykytrendin mukaiseen perhehoitotyöhön.
Ongelma on tuttu myös Helsingissä Lastenklinikan osasto 10:llä, jonne pirautin. Osastonhoitaja Nina Santala kertoi, että heillä harkitaan aina tapauskohtaisesti, voiko vanhempi jäädä yöksi: "Meillä on ahtaat tilat, joihin edes potilaat eivät meinaa mahtua." Tilanteeseen on luvassa helpotusta ensi vuonna, jolloin uudet tilat avautuvat.
Lohduttavaa on kuitenkin se, että yleensä lapsi sopeutuu ja rakentaa nopeasti luottamuksen häntä hoitaviin ihmisiin sairaalassakin. Siksi toivottavaa on, ettei lapsen hoitaja vaihdu osastolla, jos vanhempi nukkuu kotona.