Kempele Puutarhaoppilaitoksen kukoistava puisto on tänään vielä tavallistakin edustavampi, kun floristimestarilinjan oppilaat saivat valmiiksi tutkintoonsa kuuluvat tilateokset sopivasti koulun 50-vuotispäiväksi. Työt ovat näytillä samassa puistossa, johon pari vuotta sitten suunniteltiin 20 000 hengen oopperajuhlia. Ne juhlat ovat toistaiseksi taloudellisista syistä jäissä, mutta toisia - jonkin verran vaatimattomampia - juhlitaan tänään Kempeleen Pirilä-salissa.
Kempeleen Puutarhaoppilaitoksesta, jota oikeammin pitäisi kutsua Oulun seudun luonnonvara-alan oppilaitoksen Puutarhatalouden toimipisteeksi, on puolessa vuosisadassa kasvanut monipuolinen ja arvostettu, kansainvälisestikin tunnettu alan oppilaitos, jolta ideat eivät aivan heti lopu. Kempeleen kuntakin on saanut siinä sivussa hyvää mainosta maankuuluista kevätnäyttelyistä ja muista tapahtumista.
Ihastuksesta huokailee myös skotlantilainen puutarhasuunnittelija, opettaja Alison Bradley, joka kuuluu floristimestarilinjan sidontatöiden arviointikolmikkoon.
"Vaikka Isossa-Britanniassa puutarhanhoito imetään jo äidinmaidossa, ollaan täällä koulutuksessa huikeasti meitä edellä. Erityisesti tämä näkyy juuri floristien kohdalla. "
Bradley tekee samalla juttua Kempeleestä BBC:lle ja arvostettuun brittiläiseen puutarhalehteen. Perjantaina hän paneutui tulevien floristimestarien työskentelyyn niin innokkaasti, että tuiskahti työpajassa kesken kaiken nenälleen ja särki kameransa.
"Tyypillistä minulle", hän huokaa. Kurssia vetävän floristihortonomi Jussi Seppäsen avustuksella kamera kuitenkin saataneen kuntoon ja kuvat Kempeleestä maailmalle.
Suomalaisista puutarhoista ja pihoista Bradley lausuu kohteliaan pyöreitä arvioita.
"Kyllä täällä hyviäkin esimerkkejä on, joskaan läheskään kaikkia mahdollisuuksia ei ole osattu käyttää hyväksi. Britannian ilmasto on aivan toivoton, mutta millaiset puutarhat siellä kukoistavatkaan!"
Silti Bradley ei missään nimessä kehota suomalaisia rakentelemaan pihoistaan englantilaisia tai vaikkapa Välimeren seudun paratiiseja. Pitää luottaa omaan perintöön, omiin kasvilajeihin, maaperään ja tietenkin ilmastoon. Tosin sen ilmaston kanssa voi tehdä paljonkin käyttämällä hyödyksi rakennusten tarjoamat suojat, maastonmuodot ja vaikkapa puustoa. Pienillä vesiaiheillakin saa mikroilmastossa ihmeitä aikaan.
Näin on tehty myös Pirilässä. Oppilaitoksen tiluksilla menestyvät niin omenapuut, pähkinäpuut, jalavat kuin tammetkin. "Täytyy vain olla tietoa", huomauttaa koulun rehtori Veikko Hätälä ja osoittaa vehreitä erikoiskuusia pääsisäänkäynnin edustalla. "Eivät nuokaan täällä muualla menestyisi, mutta tuossa niille on suojaisa paikka."
Suotuisa mikroilmasto vallitsee ilmeisesti myös oppilaitoksen sisällä, sillä tuoreen historiikin sivuilla entiset opiskelijat kuvaavat opinahjoaan kovin lämpimästi: "Kaiken kaikkiaan kouluajasta jäi älyttömän positiivinen kuva; luettiin, kitkettiin, ajeltiin traktorilla."
Opettajistakin pidetään, he ovat "älyttömän hyviä, mutta käsittämättömiä tapauksia". Muuan kasviopin opettajakin oli nähty seisovan Otto Karhin puiston tienoilla tuijottamassa "valehtelematta ainakin kymmenen minuuttia" kohti poppelin latvaa. Kyseessä oli ilmeisesti kiihkeä kasvintunnistus, jonka huumassa oppilaiden vilkutuksetkin jäivät opettajalta täysin huomiotta.