Pieni kyläpahanen Montaillou Ranskan Pyreneillä tunnetaan asukkaistaan, jotka elivät 700 vuotta sitten. Ranskalainen historioitsija Emmanuel Le Roy Ladurie teki paikasta kuuluisan julkaistuaan vuonna 1975 kyläläisten elämää kuvaavan teoksen "Montaillou - Ranskalainen kylä 1294-1324".
Kirja on edustava esimerkki historian tutkimuksen suunnasta, joka sivuuttaa hallitsijat ja suuret taistelut, mutta on kiinnostunut ihmisen arkipäivästä. Montailloussa elää edelleenkin kirjassa kuvattujen kerettiläisten, kataarien, jälkeläisiä.
Kataarilaisuus oli vaikutusvaltainen uskonliike, joka kyseenalaisti katolisen kirkon opit. Kataarien takia katolinen kirkko joutui perustamaan 1200-luvulla inkvisition harhaoppeja kitkemään.
On helppo ymmärtää, miksi Espanjan rajan lähellä sijaitseva Montaillou oli viimeinen kataarien saareke 1300-luvulla. Matka kylään kestää Andorraan johtavalta päätieltä yli tunnin. Reitti mutkittelee kapeita vuoristoteitä laaksosta toiseen. Vain pieni viitta kertoo, että olemme saapuneet perille. Vanhoja kivitaloja on reilu tusina kiinni toisissaan.
Kylän pienellä mäennyppylällä on vaatimaton linnanraunio, jonka rikkaruohot ovat vallanneet. Karjalaumat paistattelevat päivää vuoristoniityillä ja lehmänkellot kilkattavat. Tuntuu, että elämä on soljunut eteenpäin samanlaisena iät ajat. Ainoastaan traktorit ja tv-antennit muistuttavat nykyajasta.
Kerettiläisyys tallentui kuulusteluissa
Parikymmentä kylän asukasta ovat tottuneet Le Roy Ladurien kirjan innoittamiin turisteihin, jotka vaikuttavat hieman pettyneiltä näkemäänsä. Kyläläiset eivät ole halunneet pystyttää mitään kylttiä muistuttamaan kylän mielenkiintoisesta historiasta. 700 vuotta sitten riesana olivat inkvisiittorit, nyt turistit, voisi kylän vanha lammaspaimen tuhahtaa.
Emmanuel Le Roy Ladurie kiinnostui Montailloun kylästä tutustuessaan 1600-sivuiseen inkvisition kuulustelupöytäkirjaan. Vuonna 1318 intomielinen Pamiersin piispa Jaqcues Fournier aloitti Montailloun kahdensadan asukkaan kuulustelut. Fournier, josta myöhemmin tuli paavi Benedictus XII, halusi tietää kerettiläisten tavat, uskomukset ja salaisuudet.
Kun kuulustelut oli pidetty, pöytäkirjat siirrettiin Vatikaanin arkistoihin.
Latinankielinen dokumentti julkaistiin Ranskassa vuonna 1965. Fourierin kuulustelupöytäkirjat olivat niin tarkkoja, että Le Roy Ladurie pystyi tekemään yksityiskohtaisen kuvauksen kyläläisten elämästä ja maailmankuvasta.
Le Roy Ladurie käsitteli ainutlaatuisesti dokumentin aineistoa. Suuret historian kertomukset saivat jäädä. Nyt kiinnitettiin huomiota siihen, mitä yksittäinen lammaspaimen ajatteli.
Kirja julkaistiin suomeksi 1984. Se oli ensimmäinen suomennettu teos, joka kuului niin sanottuun mikrohistorian koulukuntaan.
Mikrohistoria ei
kerro kuninkaista
Le Roy Ladurie keskittyy kyläläisten arkeen, ihmisten suhteisiin, heidän haaveisiin ja pelkoihin. Kirjan suuren suosion ymmärtää. Kuvatut henkilöt ovat eläviä. He eivät ole kaukaisia historiallisia hahmoja, vaan tavallisia naapurinpoikia- ja tyttöjä, jotka vain sattuivat elämään satoja vuosia sitten.
Tiedämme, että asukkaat peseytyivät ani harvoin. He eivät uineet eivätkä edes kastautuneet vedessä. Naiset istuivat talojen kynnyksillä, tappoivat toisistaan täitä ja kertoivat juoruja kylän flirttailevasta papista. Miehet kerääntyivät iltaisin kylän raitille puhumaan naisista.
Aterian jälkeen istuttiin iltaa tulen ääressä. Keskusteltiin kerettiläisyydestä, suunniteltiin pojan naittamista, puhuttiin terveydestä tai siitä, miten lammaslauma voitaisiin vapauttaa taiasta. Miehen oletettiin olevan miellyttävä seuranpitäjä, joka nautti leikinlaskusta ja osasi hauskuuttaa muita. Viiniä juotiin, mutta kohtuudella.
Elämä Pyreneillä oli raskasta. Pojat aloittivat työnteon lammaspaimenina 12-vuotiaana. Tytöt menivät varhain naimisiin. 50 ikävuoden ohitettuaan miehet olivat jo vanhoja ja saattoivat nähdä arvovaltansa kääntyvän laskuun. Sen sijaan iäkkäitä naisia kohdeltiin kunnioittavasti. Vanhoja ihmisiä oli vähän. Ehkä siksi menneisyyden asiat eivät kylän asukkaita kiinnostaneet. Ei ole muuta aikakautta kuin nykyaika, sanoi eräs talonpoika.