"Vanha kuin maailmankaikkeus, uusi kuin uusin satelliitti, käytetään päivittäin, mutta sitä ei voi nähdä", kyselee moderni arvoitus. Vastaus on mikroaallot. Maapallolle tulee koko ajan avaruudesta mikroaaltosäteilyä jäänteenä alkuräjähdyksestä, satelliittitekniikassa hyödynnetään mikroaaltoja monin tavoin, mikroaaltouuni on kiireisenä arkipäivänä oiva apu ja mikroaaltosäteily on silmälle näkymätöntä.
Mikroaaltojen kuumentavan ominaisuuden keksiminen tapahtui sattumalta, kuten niin monien muidenkin keksintöjen kohdalla. Keksinnön juuret juontuvat toisen maailmansodan aikaisesta tutkakehitysprojektista.
Amerikkalaisen Raytheon Company'n tutkija Percy L. Spencer (1894-1970) tutki toisen maailmansodan loppuvaiheessa magnetronia, vakuumiputkea, jolla voitiin synnyttää tietyn taajuista mikroaaltosäteilyä. Eräänä päivänä kierrellessään laboratoriossaan hän pysähtyi hetkeksi magnetronin eteen ja huomasi pian sen jälkeen taskussaan olleen suklaapatukan sulaneen.
Varmistaakseen havaintonsa hän suoritti pari lisätestiä. Maissinjyväpussin pitäminen magnetronin lähellä sai jyväset poksahtelemaan auki. Seuraavaksi hän laittoi raa'an kananmunan magnetroniputken lähelle ja tapahtui se, mitä jokainen nykypäivän mikroaaltouunin käyttäjä varoo: muna räjähti sisäisen paineen noustua nopean kuumenemisen seurauksena.
Näistä kokeista Spencer oivalsi, että mikroaaltoja voitaisiin käyttää ruoka-aineiden nopeaan kuumentamiseen ja kypsyttämiseen.
350-kiloinen uutuuslaite
Insinöörit kehittivät idean laitteeksi ja ensimmäinen, ravintolakäyttöön tarkoitettu mikroaaltouuni esiteltiin vuonna 1947. Tämä hyvin kallis laite oli lähes 170 senttimetriä korkea, painoi yli 350 kiloa ja vaati vesijohtoliitännän magnetronin jäähdyttämiseen.
Vuonna 1954 Raytheon Company tuotti markkinoille ensimmäiset kaupalliset mikroaaltouunit. Tänään voimme siis onnitella 50-vuotisjuhliaan viettävää mikroaaltouunia. On arvioitu, että maailmalla on nykyisin niitä käytössä noin 200 miljoonaa kappaletta.
Alkuaikoinaan mikroaaltouuni ei ollut mikään menestysartikkeli ja kului kymmenkunta vuotta, ennen kuin laite oli kehittynyt kuluttajia kiinnostavaksi.
Teollisuuden apuväline
Ruokateollisuus huomasi mikroaaltotekniikan monipuoliset mahdollisuudet nopeasti. Sitä alettiin käyttää pastan ja perunalastujen kuivauksessa sekä kahvin ja pähkinöiden paahtamisessa.
Pakastettua lihaa sulatettiin ja vakioitiin sopivaan lämpötilaan muun muassa ohuiden siivujen ja kauniiden kuutioiden leikkaamiseksi. Monenlaisten ruoka-aineiden esikypsennys tapahtui sillä nopeasti.
Myös muu teollisuus otti mikroaaltokuumennuksen käyttöön hyvin moninaisissa kuivauskohteissa. Sillä on kuivattu korkkia, paperia, nahkaa, keramiikkaa, polymeerejä, tekstiilejä, erilaisia kasveja, kukkia, jopa märkiä kirjoja ja tulitikun päitä.