Mikko Roiha, ohjaaja ja Seinäjoen kaupunginteatterin entinen johtaja
1. Oulun kaupunginteatteri on Pohjois-Suomen kansallisteatteri. Sen perinne on ollut ainutlaatuinen, niin kuin pohjoisissa teattereissa muutenkin: ei kevyttä ohjelmistoa. Yleisö on löytänyt vaikeatkin jutut. Lähtevä johtaja Anu Saari on vielä vienyt taiteellista tinkimättömyyttä pykälän verran eteenpäin. Oulun nykyinen ohjelmisto on yhä viihteellistyvämmälle teatterikentälle osoitus siitä, että taiteellinen teatteri kiinnostaa myös yleisöä. Koko suomalaisen teatteri-ilmaston kannalta on elintärkeää, että Oulu jatkaa alkamallaan tiellä.
2. Itse asiassa johtajien pitäisi nykyisin olla koneita. Vaatimuksia yleisön, henkilökunnan ja hallituksen tahoilta on niin paljon, ettei niistä voi elävä ihminen selviytyä muutoin kuin valitsemalla riskittömän keskitien. Meillä Suomessa eletään vieläkin Kekkosen jälkeistä aikaa: johtaja on paska tyyppi, porvari, joka automaattisesti sortaa duunaria. En pidä suuntauksesta, jossa johtajan täytyy olla kiva tyyppi. Keskustelu on kyllä katkennut, mutta on muistettava, että se on kahdensuuntaista. Teatterit tarvitsevat kipeästi johtajia, jotka uskaltavat tehdä linjavetoja. Sellainen ei ole koskaan kivaa eikä kaikkia miellyttävää.
3. Liikkumavara palkkojen jälkeen on todella pieni, eikä uusia ratkaisuja voi tehdä, ellei kaikki muu seuraa siinä mukana.
4. Ei, mutta johtaminen ei kiinnosta muutenkaan juuri nyt. En kuitenkaan menisi taloon, jonka henkilökunta on juuri sanonut irti edellisen johtajansa. Minusta Anu oli hyvä johtaja. Uskon henkilökunnan kokemuksen siitä, että han on ristiriitainen, mutta miten voi olla rohkea, taiteellinen johtaja, joka ei sitä ole. On myös muistettava, että talojen sisällä on aina omat mafiansa, jotka vastustavat johtajaa, oli hän kuka tahansa.