Mikko Rimmisen ensimmäisessä romaanissa Pussikaljaromaani (Teos 2004) ei tapahdu juuri mitään. Ja tapahtuu suunnattoman paljon.
Itse asiassa se ulkoisten ja sisäisten havaintojen määrä, jonka ihan tavallinen ihminen yhden ihan tavallisen päivän aikana voi tehdä, vyöryy teoksessa niin, että lukija ajoittain suorastaan hengästyy.
Romaanista piti tulla perinteisempi veijariromaani. Veijari- tai hullutteluromaaninakin teos toimii mainiosti, mutta sen voi nähdä myös elämää ja maailmaa filosofisesti pohdiskelevana.
- Filosofia on minulle melko neitseellinen sarka, sen harrastus on vasta alkutekijöissään. Mutta kyllähän sitä tuollaisen veltostelun yhteydessä saattaa joutua kysymään, että onko tässä joku tarkoitus, Rimminen naureskelee.
Helsinkiläinen, vuonna 1975 syntynyt Mikko Rimminen on julkaissut aiemmin kaksi runokokoelmaa, Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja (Tammi 2000) ja Sumusta pulppuavat mustat autot (Tammi 2003).
Ensimmäinen romaani on saanut kosolti kiittävää kritiikkiä.
- Omaa tekstiä on tosi vaikea arvioida, mutta palautteesta päätellen jotakin siinä on.