Suomea 14 vuotta Aknestikin rumpalina kiertänyt Mikko Rautalin toimii nykyään sairaalakoulun erityisopettajana Peltolassa. Lempeä mies ärsyyntyy radion juontajista, mutta kääntää silti aina samalle kanavalle.
– Näillä mennään!, tuumaa Mikko Rautalin ja polkaisee pyörän selkään, kun tammikuun räntäsade vihmoo vasten kasvoja.
On synkkää, kylmää ja muutenkin kurjaa, mutta sairaalakoululla erityisopettajana työskentelevä ex-rokkari ei vähästä hätkähdä.
Lähellä elävät tuntevat Rautalinin mainittavan positiivisena ihmisenä.
Varmasti jokin sentään ottaa pattiin. Mikä asia on viimeksi oikein kovasti harmittanut?
– Mikähän se olisi. Emmää nyt keksi, Rautalin miettii, kunnes lopulta tiristää onnettoman vastauksen:
– Joskus kuuntelen radiota ja tietyt toimittajat ärsyttävät. Mutta olen ajatellut, että silloin on kuuntelijassa vika. Joku perversio siinä on, että pitää silti kuunnella uudestaan ja uudestaan.
Rautalin nostaa elämästään esille kolme erilaista vaihetta. Oli juoksemisaika, rokinsoittoaika ja kouluaika.
Jos ei alkujaan ole kaikkein lahjakkain ja kaikkein parhain, eteenpäin puskee palo päämäärään ja halu kehittyä. Tarvitaan myös onnea olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Ensimmäisissä juoksukisoissaan Rautalin juoksi viimeiseksi. Se ei häntä kuitenkaan lannistanut. Treenaamalla hän pääsi viestijuoksujoukkueeseen ja voitti lopulta kolme SM-mitalia.
– Kun treenaa, niin pärjää. Olen hirveän onnekas, kun olen päässyt porukoihin. Olen vähän niin kuin joukkuepelaaja, vasen pakki.
Rumpujen pariin potki halu päästä lavoille. Piti vain opetella soittamaan. Aknestik-yhtyeen rumpalina Rautalin toimi 1980-luvun lopulta alkaen.
Vuonna 2002 määrittelemättömälle tauolle jäänyt yhtye on aktiiviuransa jälkeen keikkaillut muutaman kerran, viimeksi kahden keikan verran marraskuussa.
– Se oli ihan mahtavaa. Vieläkin leijuu jalat maan pinnan yläpuolella.
Sairaalakoulussa Rautalin kohtaa nuoria vaikeissa elämäntilanteissa. Oppilaat ovat tutkimusjaksolla lastenpsykiatrian osastolla ja käyvät sairaalakoulua voinnin mukaan.
Rautalin valmistui opettajaksi vuonna 1997 ja alkoi työskennellä Peltolassa.
Sairaalakouluun päädytään monenlaisista syistä. Siellä edistymistä ei mitata sillä, millä sivulla on matematiikan kirjassa menossa. Kirjaviisaus on toisarvoista.
Opettajana tärkeintä on kohdata oppilas. Siinä Rautalin on hyvä. Täytyy elää hetkessä ja olla läsnä.
Työtä tehdään tunteella. Jos oppilaaseen saa kontaktia, Rautalin on tyytyväinen.
Työpäivän jälkeen työasiat painetaan pois mielestä. Muuten työ voisi käydä liian raskaaksi.
Yhtä Rautalin toivoo aivan kaikkiin perheisiin.
– Voisi olla ihan hyvä, että kotona keitetään pottuja neljän aikaan. Kysellään, mitä lapselle kuuluu.
Tähän mennessä vauhdikkain vuosi on ollut vuosi 2000: silloin oli Aknestikin suurimpien keikkojen, Jyväskylän erityisopettajaopintojen ja sairaalakoulussa työskentelyn aika.
Samana vuonna syntyi myös ensimmäinen lapsi.
– Se oli mukavaa. Mutta aika aikaansa kutakin.
Tietynlaisen päättämättömyyden ja varman päälle pelaamisen Rautalin tahtoisi selättää.
Pitäisi pyristellä irti mukavuudenhalusta. Sanoa oma mielipiteensä rohkeasti. Mennä vain ja ajatella sitten.
Juuri tällä hetkellä Rautalin on tyytyväinen elämäänsä sellaisenaan, eikä erityisesti suunnittele seuraavaa suuntaa.
– Eihän tämä mikään muistokirjoitus ole, Rautalin huomauttaa.
Mikko Rautalin
Syntynyt vuonna 1968.
Perhe vaimo Tiina ja lapset Jussi, Akseli sekä Kalle.
Harrastukset koiran kanssa hölkkääminen, musiikin kuuntelu ja soittaminen.
SM-viesteissä kolme mitalia 16–17-vuotiaana.
Työ Aknestik-yhtyeen rumpalina vuosina 1988–2002.
Sairaalakoulun erityisopettajana vuodesta 1997.
Tympääntyy kännykän jatkuvasta räpeltämisestä, johon on yhtäkkiä omaksi harmikseen koukuttunut.
Liikuttuu elokuvissa tai kun omat pojat onnistuvat jossakin.
Ahdistuisi ilman työtä. "Olisi hirveää vain kotona istua. Työ on päivittäinen päämäärä."