Mikko Alatalon uusi albumi, tupla-cd Viimeinen juna on melkoinen runsauden sarvi. Se käsittää 29 uutta laulua ja bonuksena 11 uutta versiota vanhoista kappaleista.
– Tämä on aikuisen lauluntekijän testamentti, joten pakkohan siihen on laittaa koko elämä – koko suurten ikäluokkien elämä on tällä levyllä, kiiminkiläislähtöinen laulaja-lauluntekijä sanoo.
Hän on mainostanut Viimeisen junan olevan hänen ja lauluntekijäkumppaninsa Harri Rinteen viimeinen levy, ainakin cd-muodossa. Ison laulurypään tekoon meni kolme vuotta.
– Teimme sitä aina loma-aikoina, kun eduskunnasta oli vapaata. Molemmilla oli tilanne, jossa oli hyvä muistella menneitä ja peilata tätä nykypäivää, joka on aika raju. Olen viime aikoina käynyt monissa vanhojen kavereiden hautajaisissa laulamassa.
Viimeinen juna on myös kuin läpileikkaus Alatalon musiikkiurasta ja eri tyyleistä yli 40 vuoden ajalta. Mukana on muun muassa laulajan suurta rakkautta, kantria, 11 virran maa -levytrilogian kaikuja, alatalolaista perusiskelmää, miehen 1980-luvun hittityyliä, tunteellisia balladeja ja reippaampaa rockia.
– Se ei ollut ehkä tarkoitus, mutta niin vain kävi. Levy on aikamoinen läpileikkaus Alatalo–Rinne-tuotannosta. Joihinkin kappaleisiin sopi toinen tyyli paremmin ja joihinkin taas toisenlainen. Hulluuttakin piti kokeilla, eli räppiä kappaleeseen Hanki elämä. Erityisen iloinen olen oululaisen Lauri Niemimaan eli Larry Peninsulan vierailusta kitaristina kappaleessa Kantriäijät. Hän on aivan uskomaton, Alatalo kehuu.
– Kyllähän Tyhjien talojen maa kertoo samantapaista tarinaa ja tunnelmaa kuin Siirtomaa-Suomi-trilogia. Ero on siinä, että 1970-80-luvun taitteessa maaseudulta oli vielä lähtijöitä Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Nyt kylät alkavat olla niin tyhjiä, ettei siellä ole enää ketään.
Alatalo kierrättää paljon vanhojen kappaleidensa melodioita Viimeisen junan kappaleissa.
– On siellä varmaan sitäkin. Juicehan sanoi, että itseltään voi varastaa. En halunnut uudistaa sävelkieltäni vaan jatkaa vanhalla tutulla linjalla. Sillä tavalla kappaleet ovat enemmän kansanlaulujen omaisia.
Yhtenä levyn onnistuneimmista Alatalo pitää laulua Rakastaja yhä, joka kertoo ikääntyneiden ihmisten rakkaudesta. Yleensäkin Viimeisen junan kappaleet kertovat kypsien, nuoruutensa ajat sitten ohittaneiden ihmisten näkökulmasta. Sellaisia muut eivät Suomessa tee.
– Suudellaankin sitä vielä, mutta suurinta siinä rakkaudessa on yhteinen historia, eli miten pariskunnalla kaikki on tiivistynyt yhteen, Alatalo sanoo.
– Me halusimme kattaa ihmisen koko elinkaaren näillä lauluilla nuoruusmuistoista vanhuuteen. En kyllä tiedä ketään, joka tekisi lauluja tällä tavalla. Ehkä Anssi Kela ja kumppanit tekevät lauluja tästä näkökulmasta sitten, kun he ovat yhtä vanhoja kuin minä, Alatalo nauraa.
Albumi on harvinaisen isotöisesti ja isolla väellä tehty. Se ei liity Alatalon mukaan ideaan laulajan testamentista vaan on protesti.
– Kaikki, mikä soi radioissa nykyään, tehdään koneilla. Arttu Wiskarikin ehdotti, että tulisin tekemään hänen studiolleen tämän levyn kappaleista modernia konepoppia.
Harkitsin sitä hetken mutta kuulin sitten Van Morrisonin uusimman levyn ja sen hienoa oikeaa soittoa. Päätin, että totta kai levy pitää tehdä oikeilla soittajilla, ja se on soitettukin studiossa suurimmaksi osaksi täysin livenä. Se on minulle ylpeydenaihe.
Alatalo on keskustan neljännen kauden kansanedustaja. Sunnuntaina hän ilmoitti, että ei aio asettua ehdolle ensi kevään vaaleissa. Kansanedustajan uran jälkeen uusia lauluja olisi ainakin aikaa tehdä. Pystyykö hän olemaan tekemättä musiikkia?
– En yhtään tiedä. Takki on nyt aika tyhjänä: takanamme on 54 albumia ja 700 laulua. Nyt ole mitään mielessä, mistä voisi enää tehdä kappaleita. Voihan se olla, että joskus vielä tehdään jotakin. Pitäisikö tehdä jossakin vaiheessa c-kasetti? Tai kun täytän kolmen vuoden päästä 70 vuotta, jos tekisinkin sen kunniaksi vinyylialbumin.
Alatalon mielestä kappale Jumalan juoksupoika kuvastaa parhaiten hänen muusikon uraansa ja lauluntekijän elämää.
– Kun Kiimingin Alakylässä rimputtelin Kaisa-tätini minulle ostamaa kitaraa, en olisi uskonut, että siitä tulee minulle koko elämän mittainen ura: kierrän koko Pohjolan kitarani kanssa. Onhan tämä ollut suuri rikkaus.