Mikko Alatalo väittää, että suomalaiset rakastavat kantrimusiikkia, mutta eivät vain tiedä sitä itse.
-- Suomalaiset rakastavat Kari Tapiota, mutta luulevat silti vihaavansa kantria. Lähdinkin nyt tekemään kantrilevyä hieman missiona, kansanedustaja kuvailee uutta albumiaan.
Konkarin keskiviikkona julkaistu pitkäsoitto sai nimen Kaikki tekevät sitä mielellään -- Kantri 2. Nimi viittaa siihen, että Alatalo julkaisi jo vuonna 2001 yhden kantrialbumin.
-- Ja kyllähän jo minun ensimmäinen hittini Maalaispoika oon on sekin tavallaan kantria. Myös tällä uudella levyllä yritin tehdä kantrista mahdollisimman laajan kattauksen: mukana on niin balladeja, kantrirokkia, western swingiä kuin ihan bluegrassiakin.
Mikä kantritarinoissa sitten erityisesti viehättää Alataloa? Hänen mukaansa avain löytyy jo tuosta kysymyksestä -- kantri kertoo yhä tarinoita.
-- Jos vertaa, niin nykyään rock on usein kliinistä, esteettisesti erittäin hyvin tuotettua poprockia, jossa sanoitus on vain tajunnanvirtaa eli jonkinlaista tapettia. Se on kivaa musaa mainosten väliin. Kantrissa on kuitenkin säilynyt se yksi tärkeä elementti, tarinankerronta. Kantrilaulajat kertovat pieniä novelleja.
Alatalon mielestä kantri istuu myös hyvin luontevasti "ei enää niin kovin nuoren miehen" musiikkigenreksi. Kantrissa vuosirenkaiden sopii näkyä niin vyötäröllä kuin vähän silmienkin alla.
Keikkamiehen tiellä
Kantri 2 -albumin keskeisiin sävelmiin lukeutuu Mikon mielestä ainakin Keikkamiehen tie. Se on käännös Bill Monroen vanhasta hitistä.
-- Oli hienoa, että sain tuolle biisille mukaan lyhyet ääninäytteet Eino Gröniltä, Reijo Taipaleelta, Markus Allanilta sekä Esko Rahkoselta.
Toki kansanedustaja tarjoilee yhteiskunnallistakin näkökulmaa. Alatalo kumartaa kunnianosoituksia naisille (Maalaistytöt valtaa kaupungin, Äidin pitää päästä nollaamaan), ja kielenkantoja on kirvoittanut myös Suomen työelämän kireä arki.
-- Työelämässä on tähän asti riittänyt, että tekee työnsä hyvin. Nyt se ei enää näytä riittävän.
Albumi tarjosi niin ikään tilaisuuden jättää viimeiset hyvästit kollegalle ja ystävälle Juice Leskiselle. Levyllä kuullaan pöytälaatikosta löytynyt Juicen ja Mikon viimeinen yhteinen biisi Happy End. Senaattori myös riimitteli boheemikaverilleen tekstin Mestari poissa on, joka kuullaan kaksikon vuonna 1976 tekemän Semifinale-kappaleen sävelin.
Taitureiden sävelin
Mikko Alatalo myöntää suoraan, että kantrilevyn tekoon yllytti osaltaan mahdollisuus koota ympärilleen huippumuusikoita.
-- Kantriin on jazzin tavoin kuulunut aika tietty virtuositeetti. Se antoi hyvän syyn etsiä levylleni mukaan Suomen parhaat kantrisoittajat. On siinä sitten Alatalon mukava laulaa tuon tason taitureiden keskellä.
Levyllä on mukana muiden muassa yhtye Jussi Syren & Groundbreakers. Tv-katsojat tuntevat bändin Itse valtiaat -sarjan huimasta banjotunnarista.
-- Keikkailen Groundbreakersin kanssa kesällä bluesgrass-hengessä. Eniten keikkoja tulee kuitenkin tehtyä duokokoonpanolla pubeissa. Kierrämme rockhaitaristi Jammi Humalamäen kanssa tavallisen kansan paikkoja. Niissä ihmiset kuuntelevat musaa, eivät niinkään tanssi, ja sehän minulle sopii.