Mikkilä halusi ko­neis­toon

Kaijonharjun terveysaseman väestövastuulääkäri Leila Mikkilä työskenteli ennen nykyiseen työpaikkaan asettumistaan muun muassa yksityisellä sektorilla ja projektityössä. Vaikka hän myöntää, että palkka saisi olla suurempi, ilonaiheitakin omalääkärityöstä löytyy.

Kaijonharjun terveysaseman väestövastuulääkäri Leila Mikkilä työskenteli ennen nykyiseen työpaikkaan asettumistaan muun muassa yksityisellä sektorilla ja projektityössä. Vaikka hän myöntää, että palkka saisi olla suurempi, ilonaiheitakin omalääkärityöstä löytyy.

"Sanoin työhaastattelussa, että haluan rattaaksi koneistoon", hän naurahtaa.

Kaijonharjussa lääkärit ottavat potilaita vastaan keskimäärin kolme ihmistä tunnissa. Vastaanottotyön lisäksi Mikkilän vastuulla on Kaijonharjun äitiys- ja neuvolatyö. "Jo vastaanottotyö on vaihtelevaa", hän kertoo omalääkärityön plussapuolista.

Mikkilä kehuu myös pitkiä asiakassuhteita ja hyvää työyhteisöä. "Haluan kuulua johonkin", hän painottaa.

Mutta moitittavaakin löytyy, työajoista, tai pikemminkin niiden puutteesta.

"Väestövastuulääkäreillä ei ole työaikoja. Se tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi ylitöitä lasketa, ja niitä ei voi pitää vaikkapa vapaina", Mikkilä sanoo. Tosin hän lisää, että hänen ajankäyttönsä vuoksi hänen ei kannata lähteä terveysasemalta ennen puolta viittä.

Mikkilän mielestä se, että omalääkärityö terveysasemilla nuoria houkuttele, johtuu yleisen työkulttuurin muuttumisesta.

"Ehkä he pelkäävät sitoutua", hän pohtii.

Ilmoita asiavirheestä