Lukijalta
Mielipide

"Mikäs on kelliä jäällä maha herkkuja täynnä ja tähyillä horisonttiin" – oodi harmaahylkeille ja harvenevalle ammattiryhmälle

– Vihreästä valtakunnasta päivää. Haluaisin haastatella teitä, herra Harmaahylje. – Kyllä se vain sopii. Mikä nyt mieltänne askarruttaa?

– Vihreästä valtakunnasta päivää. Haluaisin haastatella teitä, herra Harmaahylje.

– Kyllä se vain sopii. Mikä nyt mieltänne askarruttaa?

– Teidän hyvinvointinne tietenkin. Olemmehan tehneet kaikkemme, että teidän kaikenlainen hyvä olo lisääntyisi.

– Kiitos vain huolenpidostanne! Ilokseni voin ilmoittaa, että me täällä Perämerellä voimme tosi hyvin. Olemme lihavia, kiiltäväkarvaisia ja hormonit hyrräävät loistavasti ja jälkeläisiä syntyy sitä vauhtia, ettei oikein laskemaan kerkiä.

– Sehän on hienoa, että monenlaiset suojelutoimenpiteet alkavat tuottaa tulosta. Minkä itse katsoisitte olevan paras asia vointinne kannalta?

"Syyskesällä ison siian kutuaikaan ne yrittää tulla meidän reviirille, mutta pois niitten on mentävä, kun käytämme joukkovoimaa."

– Sehän se on tärkein, että saamme herkkuruokaa joka päivä. Siikaa, taimenia ja kuhaakin on ruokapöydässämme. Silakat ja maivatkin menettelevät vielä. Jäljelle jäävät, kuten ahven, kiiski ja särki ovat mokomat niin piikkisiä, että ne me jätämme rauhaan. Samaan kategoriaan menköön lahnat ja säyneet, ei me niistä välitetä.

– Niin ja onhan siellä muutama vanha ukkeli, joka kattaa meille sen oikean herkkupöydän, josta meidän on hyvä napsia kaikki arvokalat pois kuin tarjottimilta. Sääli tuli tosin sitä yhtä, joka räpiköi verkkojensa kanssa siellä tuulessa ja tuiskussa. Säälistä jätimme sille kolme ahventa, että raukka saa edes paistinkalat. Minä aina luurasin viereisestä reiästä, kun se ei poloinen saanut mitään. Taisi siinä joku verkonliinakin mennä säpäleiksi, kun kutsuin kavereitakin katsomaan sitä surkimusta.

Oikein odotan tuota kevätauringon paistetta ja lämpöä. Mikäs on kelliä jäällä maha herkkuja täynnä ja tähyillä horisonttiin. Jos liian lämmin alkaa paisteessa tulla, on mukava pulahtaa taas pinnan alle. Pinnan alla meistä tulee oikeita viikareita. Kun kalat tykkäävät olla parvissa, meistä on hauska ne hajottaa, etteivät pääse vaivatta sinne herkkupöytiin.

Siitä minä olen erittäin iloinen ja tyytyväinen, että virkamiehetkin on nykyään rokotettu sillä vihreällä neulalla. He pitävät meidän puoliamme ja onneksi kaikki syy luonnon kalakantojen hiipumisesta pannaan noiden kalastajien päähän, jotka kyllä ovat jo sukupuuttoon kuoleva laji. Joutavatkin hävitä meitä häiritsemästä.

Toisaalta, jos ne kokonaan loppuu, ei niitä herkkukekkereitä meille enää ole ketään järjestämässä. On siellä muutama, joka on niin sitkeää sorttia, että vielä se vähän aikaa tarjoilee.

– Entä jos teidän olotilanne supistuu liikaa, kun teitä on niin paljon?

– No se ei minua kyllä huoleta. Tännehän laskee monta hyvää jokea, jossa on herkkuja tarjolla. Kyllä meistä osa voi mennä sinnekin, ja on jo mennytkin. Yhdessäkin joessa on sellainen hyvä Piispankallio, jonka päällä on hyvä kelliä. Onhan niitä muitakin.

Syyskesällä ison siian kutuaikaan ne yrittää tulla meidän reviirille, mutta pois niitten on mentävä, kun käytämme joukkovoimaa. Ympäröimme veneen joka puolelta ja tuijotamme herkeämättä sitä ryöstäjää. Kyllä sillä ennen pitkää pokka pettää, ja se lähtee sieltä lipettiin. Näin komeasti me täällä voimme! Toivottavasti tekin. Terveisiä sinne Vihreän valtakunnan päättäjille. Heillä on homma hanskassa!

– Kiitos haastattelusta ja vien terveisiä!

Haastattelun kirjasi sukupuuttoon kuolevan ammattikunnan edustajan vaimo.

Tuula Länkinen

Tyrnävä

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.