Percy Henrik Mikael Lilius ehti leimautua jo ennen eropäätöstään julkisuudessa epäviralliseksi ahneuden symboliksi Suomessa Fortumin leväperäisen kannustejärjestelmän takia. Lilius hätkähdytti suomalaisia 2005 nousemalla tulotilaston kärkisijoille. Hänen verotettavat ansionsa pomppasivat 4,4 miljoonaan euroon ja saivat aikaan vilkkaan poliittisen keskustelun kohtuuden rajoista valtionyhtiössä.
Kova poliittinen kritiikki ja lehtien pääkirjoitukset eivät kuitenkaan näyttäneet purevan häneen ja Fortumiin. Yhtiön kannustejärjestelmän perusteet olivat vaihtuneet toki optioista osakkeiksi jo 2002, mutta sillä ei ollut olennaista kohtuullistavaa vaikutusta Liliuksen ansioihin. Poliitikot eivät saaneet Fortumia otteeseensa.
Lilius sai Fortumilta esimerkiksi helmikuussa vuosi sitten noin 2,15 miljoonaa euroa osakkeisiin sidottuina kannustepalkkioina. Se ylitti lähes 2,5-kertaisesti hänen vuosipalkkansa, vaikka valtio oli määritellyt kannusteille katoksi johtajan vuosipalkan.
Lilius on esiintynyt kohun ajan julkisuudessa kivikasvoisena yritysjohtajana. Hän näytti kestävän kritiikkiä tyynesti. Rahan oletettiin rauhoittaneen häntä, sillä hän oli tienannut 33 miljoonaa Fortumista toimitusjohtajakaudellaan. Viime tiistain kitkerät erokommentit osoittivat kuitenkin, että hän oli sietänyt negatiivista julkisuutta puristamalla kättään nyrkkiin housuntaskussa.
Lilius antoi palaa eroilmoituksensa yhteydessä harvinaisella tavalla. Hän kritisoi tiukasti eritoten ministeri Mauri Pekkarista ja syytti valtiota epävakaaksi omistajaksi, jonka epäselvä tahto on altis poliittisille suhdanteille. Hän korosti, ettei ollut päättänyt yhtiön palkitsemisjärjestelmästä. Vastuu siitä kuului hänestä Fortumin edelliselle hallintoneuvostolle.
Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäsin eroilmoitus muutamaa tuntia aiemmin joudutti Liliuksen lähtöä, joka olisi ollut joka tapauksessa edessä joulukuussa. Fagernäs kävi tiukan keskustelun valtionyhtiöistä vastaavan ministerin Kari Häkämiehen kanssa ja ymmärsi sen perusteella, mitä hänen piti tehdä.
Liliukseen vuodesta toiseen kohdistunut julkinen kohu teki lopulta tehtävänsä ja katkaisi kamelin selän. Tämä on olennainen käännekohta Suomessa käynnissä olevassa arvokeskustelussa, jossa on kysytty yleensä verotietojen julkistamisen yhteydessä, millainen palkkiotaso on kohtuullinen yrityksen ylimmälle johdolle suhteessa muun henkilöstön työpanokseen.
Kamelin selkä katkesi valtion hallitsemassa pörssiyhtiössä, jossa poliitikot voivat käyttää valtaa. He ovat selitysvastuussa äänestäjilleen, ja se vaikutti Fagernäsin ja Liliuksen kohtaloihin. Yksityisessä pörssiyhtiössä tuskin olisi käynyt näin.
Fortumissakin rytisi siksi, ettei siellä ollut otettu tosissaan valtio-omistajan aiempia linjauksia kannustejärjestelmän katosta vuodelta 2007. Tämän episodin jälkeen on ilmeistä, että muissa valtion määräysvallassa olevissa yhtiöissä ei vastaavia ylilyöntejä tapahdu ainakaan kovin pian senkään jälkeen, kun pöly Liliuksen ympärillä on laskeutunut.
Pölyn laskeutuminen ottaa kuitenkin aikaa, sillä Lilius ei putoa tyhjän päälle. Hän saa Fortumista sopimuksensa mukaisen muhkean eläkkeen. Tämä takaa sen, että kohtuullisuuskeskustelu Suomessa jatkuu Liliuksen ja Fortumin takia - perustelluista syistä. Teemaa pitää esillä myös Häkämiehen asettama palkkiojärjestelmien arviointiryhmä.
Fortumin johdon palkitsemisjärjestelmää on pidetty kohtuuttomana sen takia, että yrityksen tulosta ovat kaunistaneet paitsi taitavat liiketoimet myös sähkömarkkinoiden erikoisluonne ja päästökauppa. Yhtiön johtoa on palkittu omien ansioidensa lisäksi myös siitä ansiottomasta arvionnoususta, josta Fortum on päässyt osalliseksi sille annettujen otollisten reunaehtojen takia.
Yksityiset pörssiyhtiötkin saavat varautua oikeudenmukaisuuskeskustelun voimistumiseen. Maailmantalouden kriisi kun on osoittanut, ettei johdon palkan ja kannustimien välillä ole sellaista korrelaatiota, jolla johdon tähtitieteellisiä palkitsemisjärjestelmiä on perusteltu.
Ensiksikin kovapalkkaisten johtajien vetämät rahoituslaitokset, pankit ja yritykset Yhdysvalloissa ovat aiheuttaneet koko maailmaa ravistelevan kriisin kepulikonstein - ansaitakseen vielä enemmän. Toiseksi finanssikriisi laajeni nopeasti reaalitalouden kriisiksi koko maailmassa. Johdon ansiotasolla ei näytä olevan yhteyttä siihen, mitkä yritykset ovat joutuneet pahaan ahdinkoon ja mitkä ovat selvinneet vähäisemmin vaurioin.
Kolmanneksi voi kysyä, mitä Yhdysvaltain keskuspankin huippupalkkainen johto teki Alan Greenspanin johdolla silloin, kun maan rahoituslaitokset kylvivät kriisin siemenet vedätyksellään? Entä pitääkö myös Euroopan keskuspankin ja rahaliiton ulkopuolisten keskuspankkien johtoa syyllistää siitä, mitä vanhalla mantereella nyt tapahtuu?
Valvojille on maksettu kovaa palkkaa olettaen, että heillä on kyky analysoida ja kontrolloida rahoitusmarkkinoita. Mutta ilmeisesti hekin luottivat siihen, että markkinat hoitavat itse valvonnan ja tekevät tarvittavat korjausliikkeet. Jos luottivat, niin heillekin on maksettu illuusiosta.
Lilius on profiloitunut ahneuden symboliksi. Hänen veroisiaan ja vieläkin "ansioituneempia" spesialisteja riittää kuitenkin Suomessa ja ulkomailla. Fortumin hallituksen ja hallintoneuvoston osaltakin vastuukeskustelu jatkunee jo tänään yhtiökokouksessa.
Kirjoittaja on espoolainen tietokirjailija.