Talousuutiset ovat syksyn aikana olleet voittopuolisesti kielteisiä. Velkakriisi on ajanut Etelä-Euroopan maat syvään taantumaan. Sen vaikutukset alkavat tuntua myös pohjoisemmissa maissa, kuten Saksassa, Suomessa ja myös Ruotsissa. Nousevat maat porskuttavat eteenpäin vielä kohtuullista vauhtia, mutta Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreen arvion mukaan niidenkin näkymät ovat heikkenemässä.
Yhdysvalloista tuli syksyn mittaan joitakin myönteisiä uutisia, jotka ennakoivat, että suhdannekehitys olisi kääntymässä parempaan.
Viime viikkoina nekin uutiset ovat jääneet budjettijyrkännettä käsittelevien uutisten varjoon.
Budjettijyrkänne tarkoittaa verojen automaattista nousua ja menojen supistamista, elleivät demokraatit ja republikaanit pääse ennen vuoden loppua yksimielisyyteen liittovaltion velkakaton nostamisesta. Jos sopua ei saada, maan pelätään ajautuvan uuteen taantumaan. Jos sopu saadaan aikaan, valtiontalouden terveyhdyttäminen taas kerran siirtyy. Se vie maan lähemmäksi jonkinlaista velkakriisiä.
Kun tähän kaikkeen lisää yleisen epävarmuuden ja spekulaatiot euroalueen hajoamisesta, on ymmärrettävää, että yritysten into investointeihin ja halukkuus riskinottoon pysyy alhaisena.
Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että talouskeskustelu on kääntynyt mollivoittoiseksi myös Suomessa. Se näkyy teollisuuden suhdannebarometrissa ja kuluttajabarometrissa.
EK:n suhdannebarometri kertoo teollisuuden ja rakentamisen heikentyneestä tilanteesta ja edelleen heikkenevistä näkymistä. Tilannetta ei kuitenkaan nähdä yhtä huonona kuin syksyllä 2008, jolloin finanssikriisin aiheuttama maailmankaupan romahdus iski Suomeenkin valtavalla voimalla. Alavireisyyttä nähdään myös teollisuuden ulkopuolella, palveluissa ja vähittäiskaupassa.
Tilastokeskuksen julkaiseman kuluttajabarometrin mukaan kotitaloudet pitävät Suomen talouden näkymiä melko synkkinä. Luottamus omaan talouteen on myös notkahtanut alaspäin, vaikka taso on edelleen melko korkea.
Tämän kanssa yhteensopivaa on se, että kuluttajat uskovat työttömyyden pahenevan Suomessa seuraavan 12 kuukauden aikana. Samalla he kokevat työttömyysuhkan omalla kohdallaan melko pieneksi.
On luontevaa lähteä siitä, että pienen avotalouden, kuten Suomen, näkymät riippuvat ratkaisevasti siitä, mitä muualla Euroopassa tapahtuu. Jos muu Eurooppa ajautuu taantumaan, Suomi seuraa enemmän tai vähemmän mukana. Jos muu Eurooppa jää räpiköimään hitaan ja hauraan kasvun oloihin, Suomi räpiköi mukana.
Joskus maailman suhdanteet kuitenkin kääntyvät parempaan. Seuraako siitä, että Suomen talous automaattisesti nousee muun maailman mukana? Ei seuraa.
Ensinnäkin on vanhanaikaista ajatella, että Suomen – tai minkään muunkaan maan – talouskehitys riippuisi yksinomaan muun maailman suhdannekehityksestä. Sehän tarkoittaisi sitä, että maiden suhteelliset edut ja kilpailukyky ja siten maailmankaupan rakenne pysyisivät muuttumattomana.
Näin asia ei tietenkään ole. Teknologinen kehitys, muutokset toimialojen rakenteissa ja palkoissa vaikuttavat kilpailukykykyyn ja vientimahdollisuuksiin suhdannetilanteesta riippumatta. Pitkällä aikavälillä maan menestykseen vaikuttaa ennen muuta sen kyky sopeutua muutoksiin. Mikään maa ei ole pelkkä ajopuu.
Edellinen taantuma iski Suomen vientiin ja teollisuustuotantoon raskaasti vuoden 2008 lopussa.
Kysymys oli suhdanneluontoisesta häiriöstä, mutta se sattui yksiin merkittävien ja pitkävaikutteisten rakenteellisten muutosten kanssa ja nopeutti niiden vauhtia.
Suomi oli jo jonkin aikaa ollut menettämässä suhteellista etuaan kahdella tärkeällä toimialalla, paperiteollisuudessa ja elektroniikkateollisuudessa. Suuri taantuma nopeutti sopeutumista niihin.
Iskun suuruus vaikutti myös konepajateollisuuden tuotannon sijoittumiseen ja alihankintaketjujen järjestämiseen. Tästä syystä ei voi odottaa, että tuotanto Suomessa palautuisi entiselleen, vaikka konepajojen tuotteiden globaalinen kysyntä nousisi uudelleen huippuvuoden 2007 tasolle.
Suomen kustannuskilpailukyky oli alkanut rapautua jo ennen suurta taantumaa. Vaikutukset näkyivät vasta taantuman jälkeen ja näkyvät edelleen. Sitä heijastaa vaihtotaseen kääntyminen alijäämäiseksi, mistä näyttää tulevan pitkäaikainen huolenaihe.
Toiseksi mahdollisuudet voidaan moneen kertaan tuhota, jos pelkästään jäädään odottamaan kansainvälistä suhdannenousua. Näin käy, jos kilpailukyvyn annetaan rapautua ja valtiontalouden annetaan mennä pahasti kuralle.
Muuttumattomilla meno- ja veroperusteilla ja muuttumattomalla työllisyysasteella valtiontalouden alijäämä pahenee, mikäli talouskasvu pysyy pitkään hitaana. Kotitalouksien velkaantumishalukkuus jatkuu, mikäli tulo-odotukset pysyvät epärealistisen korkeina verrattuna talouden kasvumahdollisuuksiin.
Epärealistiset tulo-odotukset heijastuvat myös palkkavaatimuksiin, jolloin kilpailukyvyn rapautuminen jatkuu. Kun muun maailman vetoapu aikanaan tulee tarjolle, sitä ei enää voida täysmittaisesti käyttää hyväksi.
Jonakin päivänä Eurooppa alkaa toipua kriiseistään ja elpyminen pääsee vauhtiin. On parempi kohdata se tilanne hyväkuntoisena ja kilpailukykyisenä kuin puolikuntoisena ja velkaisena.
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.