Vuonna 1997 perustetun Ladakerhon ensimmäinen Pohjois-Suomessa järjestetty tapaaminen keräsi arviolta sata jäsentä Raaheen, jossa vietettiin leppoisa ja huumorilla höystetty viikonloppu letka-ajoineen ja saunomisineen. Kerhon jäseniä, joita on tällä hetkellä jo noin tuhat, yhdistää kiinnostus tai omistussuhde Lada-merkkiseen henkilöautoon.
Liminkalainen Matti Ollikainen valitsi aikoinaan kartanoladan eli farmarin, vuosimallia 1990, useammasta syystä.
"Normaalisti käytän joukkoliikennettä tai polkupyörää, mutta kun muutimme maalle, tarvitsimme varman auton. Farmarimallin valitsin siksi, että siinä voi kätevästi kuljettaa polttopuita ja tarvittaessa vaikka yöpyä. Ja on siinä yövyttykin. Ei siksi, että se olisi jättänyt tielle", Ollikainen nauraa.
Ollikaisen mukaan Ladakerhon tapaamisissa itäautohenkiset ihmiset puhuvat, mistäpä muusta kuin Ladoista ja kokemuksista sillä ajosta sekä samalla jakavat toisilleen neuvoja auton huoltoasioissa.
"Ladaahan ei korjata koskaan. Jos se pysähtyy, se huolletaan ja sitten jatketaan matkaa."
Raahelainen Jukka Viirret liittyi Ladakerhoon viime keväänä, kun osti ensimmäisen Ladansa. Kuitenkin koko ikänsä Lada-henkiseksi tunnustautunut Viirret ei ole koskaan halunnut sijoittaa liikkumiseen isoja summia, joten halpa ja hyvä auto kiinnosti.
"Auto on väline, jolla liikutaan paikasta toiseen ja mitä halvemmalla se onnistuu, sen parempi auto", kertoo 400 eurolla sinisen menopelinsä ostanut Viirret.
Tampereelta Raaheen tullut Vappu Kopra sai vaaleanpunaisen farmariladansa, nimeltään Pink Ladillac, 40 eurolla. Vuosimallia 1989 oleva "farkku" on ulkoisesti parempiakin päiviä nähnyt, mutta se ei menoa haittaa.
"En ihastunut väriin vaan siihen, että sain sen niin halvalla ja se on tilava. Tästä tulee jossain vaiheessa ykkösauto ja uudempi Lada saa jäädä kakkoseksi", toteaa juuri katsastuksesta läpi saaneen auton onnellinen omistaja.
Vanha ja uusi
teräs kohtasivat
Lada-tapahtuman järjestelyistä vastanneen Matti Ollikaisen mukaan Raahe valittiin kokoontumispaikaksi siksi, että kaupungissa vanha ja uusi teräs löisivät kättä.
"Tässä lähellä on metalliromusulattamo. Arvelimme, että vanhat Ladat piristyisivät, kun tällainen uhka on olemassa. Raahessa vanha ja uusi teräs kohtaavat, kun Ladat pyrähtävät katukuvaan", tuumaa Ollikainen.