Toimitusjohtaja Thomas Hoyerin mielestä ihmiset ovat huolissaan laajamittaisista ja ylimitoitetuista malmin etsintään tehdyistä varauksista (Kaleva 25.1./Lukijalta).
Samaan aikaan hänen oma yhtiönsä varaa kuitenkin käsittämättömän laajoja alueita Koillismaalla jopa Kuusamon matkailun ydinalueiden välittömästä läheisyydestä ja kansallispuiston välittömästä naapurista. Minusta tässä on merkittävä sanojen, huolien ja tekojen välinen ristiriita.
Kehottaisin Hoyeria keskittymään todellisiin ongelmiin. Kaivostoiminnan käynnistyminen johtaa väistämättä aina ja kaikkialla sen vaikutuspiirissä olevan luonnon pilaantumiseen.
Pilaantumisen aste ja alue riippuu muun muassa kaivettavasta mineraalista ja malmion koostumuksesta sekä käytettävästä jalostustekniikasta sekä kaivostoiminnan laajuudesta. Ikäviä esimerkkejä putkahtelee tiedotusvälineisiin säännöllisesti.
Kaivoslaki on torso. Millään muulla teollisuudenalalla ei voi toimia suhteessa ympäristöön ja muihin toimijoihin sillä tavalla kuin kaivosyhtiöissä toimitaan. Dragon Mining Oy:n toimintatavat, jossa yhtiö kehuu pörssitiedotteessaan ehtivänsä kaivaa mineraalit pois ennen kuin valitukset on oikeusasteissa käsitelty, herätteli päättäjiä vallitsevaan todellisuuteen.
Kaivoalueiden jälkisiivous on jäänyt ja jää veronmaksajien harteille emoyhtiöiden ajaessa suomalaiset tytäryhtiöt markkinasuhdanteiden vaatiessa konkurssiin. Toimiluvissa varatut vakuusmaksut ovat naurettavan pieniä suhteessa tarvittaviin konkurssien jälkeisiin puhdistustoimiin.
Esimerkiksi Sotkamon Terrafamella, entisessä Talvivaarassa, tullaan kaivamaan järkyttävä määrä kiveä, jonka rapautumisominaisuudet ovat erittäin haitalliset. Luvassa on satoja, jopa tuhansia vuosia kestävä ympäristökatastrofi. Hintalappu noussee helposti yi 200 miljoonan euron.
Nykylaista puuttuu velvoite korvata täysimääräisesti muulle liiketoiminnalle kaivostoiminnasta välillisesti seuraavat tulonmenetykset. Sellaista ei ole hallituksen esityksessäkään.
Esimerkiksi kalastajien mahdollisuus myydä kaloja kaivosten vaikutusalueen vesistöistä loppuu kuin seinään. Tuorein esimerkki löytyy Talvivaaran purkuputken alta Sotkamosta. Tällä hetkellä ennen kalaisan Jormasjärven kalastajat ovat joutuneet joko lopettamaan tai siirtymään muualle. Kukaan ei korvaa heille tästä senttiäkään!
Myös ympäristövaikutusten huomioiminen kaivosveroa määrättäessä tulee ottaa huomioon. Verokertoimena tulee käyttää toiminnan riskejä. Mitä isommat ympäristöriskit, sen suurempi vero.
Kirjoituksessaan Hoyer peräänkuuluttaa yhteistyökykyä. Pitäisi ymmärtää, että yhteistyöhalu jää yksipuoleiseksi, kun yhtiö pyrkii väen väkisin, jopa oikeutta käymällä, käynnistämään kaivostoimintaa alueelle, johon kunta ja sen asukkaat ei sitä halua.
Sosiaalista toimilupaa Pohjois-Kuusamoon ei ole eikä reilulla pelillä tule. Yhtiön mainetta ei paranna myöskään Kuusamon ympäristötekniikan lautakunnassa paljastunut jääviystapaus, jossa yhtiö oli kunnalta vuokraamassa maa-alueita. Vuokrauspäätös peruttiin.
Kysynkin mikä on suomalaisen itsemäärämisoikeuden tila, jos australialaisenemmistöinen yhtiö tekee kaivoksen sinne, mihin paikalliset ihmiset eivät sitä halua?
Esko Saajanto
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.