Salt Lake Cityn talviolympialaisten miesten hiihto- ja ampumahiihtomatkojen sekä yhdistetyn kisojen seuraaminen käy hiihtokuningas Mika Myllylälle lähes täydestä kilpasuorituksesta.
”Kun miesten hiihto käynnistyy, alkaa hikoilu. Teen analyysejä hiihtäjistä, välineistä, keleistä. Ketä hapottaa ja miksi. Ihan kaikesta, mikä liittyy kilpailuun. Tunnen lajin luonteen ja osaan eläytyä täysillä tunnelmaan. Kisan jälkeen minun on pakko lähteä lenkille”, Mika nauraa.
”Naisten kisoissa en osaa elää yhtä voimakkaasti mukana. Ymmärrän vasta nyt täydellisesti niitä ihmisiä, jotka menestysvuosinani kirjoittivat minulle ja sanoivat elävänsä täysillä mukana hiihdoissani”, hän jatkaa.
Analyyseja kisoista
Analyysien tekeminen on Mika Myllylälle helppoa, sillä hän tuntee hiihtäjien lisäksi koneiston ja olympialadut. Hän aloitti juuri Salt Lake Cityssä oman kansainvälisen uransa maailmancupin kisassa vuonna 1989. Sen jälkeen Myllylä on ollut mukana kaikissa MM- ja olympiakisoissa, ruudun puolella.
”Valehtelisin, jos väittäisin, että minua ei harmita lainkaan, kun jouduin jäämään pois kisoista. Olosuhteet eivät Salt Lake Cityssä ole heikkokuntoisten puolella. Tuurilla ja onnenkantamoisilla ei ole näissä kisoissa sijaa, koska kisapaikat ovat niin korkealla.”
”Kävin myös veikkaamassa ennen miesten 30 ja naisten 15 kilometrin hiihtoja. Pitäisi kuulla sisintä ääntä, sillä luotin liikaa Ruotsin ihmelapseen Per Elofssoniin. Johan Mhlegin kunnon toki ennakoin kovaksi. Naisten hiihdossa ennakoin Stefania Belmondon voiton, mutta laitoin Julia Tshepalovan kakkoseksi. Yhdistetyssä arvioin oikein Samppa Lajusen ja Jaakko Talluksen hiihtokunnon. Tallus on heinäsirkka, joka saa hyötyä korkealla pidettävissä kisoissa. Isolihaksisilla kavereilla kuten Hannu Mannisella on vaikeampaa”, selvittää Mika Myllylä.
Posket lommolla
Mika Myllylällä on posket niin sanotusti lommolla eli mies on vähintään yhtä laihassa kunnossa kuin ennen Lahden MM-kisoja.
Nykykunto on hänen mukaansa lähes kilpailuvalmiudessa. Harjoittelu on vastannut noin 60 prosenttisesti menestysvuosien tasoa. Viimeiset kolme viikkoa hän on toipunut vasemman polven leikkauksesta. Sen kierukka ja ristisiteet pistettiin kuntoon Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
”Olin myös lähes koko kesän vapaalla, joten harjoitustunteja on kertyi tuntuvasti vähemmän. Lumien tultua olen hiihtänyt. Se on minun intohimoni ja tapa liikkua. Minulla on elämän mittainen peruskunto alla, joten ei se helposti repsahda. Ei minun tarvitse näyttää kenellekään, olen näyttöni antanut. Ei minua saada takaisin kilpaladulle äänestämälläkään. Jos päätän jatkaa uraani, teen niin vain omista lähtökohdistani.”
Kilpailukielto umpeutuu
Lahden MM-kisoissa dopingista kärynneiden suomalaishiihtäjien kilpailukielto menee umpeen vuoden kuluttua juuri ennen Italian Val di Fiemmen MM-kisoja.
Mika Myllylä tekee lopullisen ratkaisun jatkosta kevään aikana. Sen verran hän on jo kaventanut päätöksentekoa, että jos mies ei tosissaan yritä MM-kisoihin, hän yrittää toisissaan politiikkaan. Sanavalmis ja maailman parantamiseen taipuvainen hiihtokuningas kiinnostaa ainakin Suomen keskustaa ja kristillisdemokraatteja.
Jos Mika Myllylä päättää jatkaa hiihtouraansa, hän tulee mitä ilmeisemmin keskittymään pitkille matkoille. Hän aprikoi parasta aikaa, riittävätkö esille nostetut puuttuvat MM- ja olympiavoitot ja kisaamatta jääneet pitkien matkojen erikoishiihdot tarpeeksi suuriksi täkyiksi.
”Valmistuminen ja huoltokin ovat toisenlaisia pitkillä matkoilla. Harjoitteluun pitäisi lisätä pitkiä löysävauhtisia treenejä ja kovia tehoharjoituksia voisi vähentää.””Politiikassa minua kiinnostaa mahdollisuus vaikuttaa. Olen metsien miehenä huolissani maaseudusta, terveydestä ja puhtaasta luonnosta”, tiivistää Mika Myllylä.
Hiihtoa ja politiikkaa
Hiihdon ja politikoinnin Mika Myllylä koplaa näppärästi yhteen, kun puhe kääntyy dopingiin ja urheilijoiden tausta-asioihin.
Toistakymmentä olympia- ja MM-kisamitalia ja kymmeniä SM-mitaleja sivakoinut ja luistellut Myllylä on tausta-asioissa kova asiantuntija, sillä hän jätti koulutuksen väliin, kun hiihtoura huipulla urkeni ja menetti vuosi sitten kaikki keskeiset tukijat, kun käry kävi.
”Doping ei ole urheilun suurin ongelma, vaikka välillä on tuntunut siltä, että se on suurin synti ja kirous, mitä elämä pitää sisällään. Nykyinen testijärjestelmä ei ole riittävän tehokas. Ihannetilanne olisi se, että kaikki dopingaineet pystyttäisiin jäljittämään, mutta aina on tulossa jotain uusia lääkeaineita. Niiden merkitys kokonaisuudessa ei silti ole ratkaiseva.”
”Urheilijoille on tärkeintä asettaa pelote kiinni jäämisestä. EPO:sta on maastohiihdossa tehty ongelma. Sitä ei vieläkään pystytä kunnolla jäljittämään. Järjestelmän suurin ongelma on nyt se, että jokainen menestyvä urheilija joutuu epäilyksen alle”, Mika Myllylä toteaa.
Hiihtäjien palkat
Urheilijoiden tausta-asioissa Mika Myllylä haluaisi muutoksia nykyiseen palkkausjärjestelmään. Hän kohdistaisi valtion urheilija-apurahat juniorityöhön ja nouseville kyvyille. Huipulle nouseville hän antaisi enemmän mahdollisuuksia hankkia henkilökohtaisia sponsorimarkkoja joko hiihtoliiton tai managerien tai molempien avustuksella.
”Suomi ja Ruotsi taitavat olla ainoita suurista hiihtomaista, joissa hiihtäjät eivät ole täysiä ammattilaisia. Norjassa maksetaan kunnon palkkaa ja Keski-Euroopassa lähes kaikki huiput ovat valtiolla töissä. Miksi meillä ei koeta hiihtäjää normaalina ammattina muiden urheiluammattien joukossa”, kyselee Myllylä.
Hiihtäjien palkkaa ei Mika Myllylän mukaan kannattaisi verrata esimerkiksi koripalloilijoiden tai jääkiekkoilijoiden palkkoihin. Hiihdossa palkan pitäisi hänen mukaansa määräytyä menestyksen mukaisesti.
”Urheilijan ura on lopulta lyhyt ja kestää aikansa ennenkuin huipulle pääsee. Toisaalta urheilulla on edelleen aika hyvä markkina-arvo. Suomeenkin pitäisi löytää huipuille järjestelmä, joka takaisi sekä lajiliitolle että urheilijoille mahdollisuuden hyödyntää tilannetta, kun sen aika koittaa. Kunnon palkkajärjestelmällä eliminoidaan myös houkutuksien riski”, huomauttaa Mika Myllylä.
