Yhtä patenttilääkettä tai -menetelmää esiintymisjännityksen lievittämiseksi ei tunneta. Lääketieteellisesti esiintymisjännitys luokitellaan sosiaalisen fobian eli sosiaalisten tilanteiden pelon alatyypiksi.
Esiintymisjännitys on jossakin muodossa tuttua jokaiselle. Kädet hikoavat, pulssi nousee ja tulee vähän ontto olo.
Kokemusasteikon toisessa ääripäässä jännittäjä voi saada aidon paniikkireaktion, jolloin sydän hakkaa, henki salpautuu, pyörryttää ja oikeasti tuntuu, että äkkiä pois täältä. Siinä hetkessä eivät syvään hengittämiset ja mielikuvakikat enää auta.
Toistuessaan epämiellyttävät kokemukset ruokkivat katastrofiajattelun oravanpyörää, joka murentaa esiintyjän itseluottamusta entisestään.
Oululainen psykiatrian erikoislääkäri Elmo Niskasaari kertoo, että esittävien muusikoiden esiintymisjännityksestä ja sen hoidosta on tehty tieteellisiä tutkimuksia, mutta monet niistä ovat sen verran heikkolaatuisia, että vedenpitäviä johtopäätöksiä on vaikea tehdä.
Laadukkaammalta puolelta Niskasaari nostaa esille 1988 julkaistun kansainvälisen tutkimuksen, jossa oli mukana 2 000 ammattimuusikkoa. Heistä 24 prosenttia ilmoitti kärsivänsä esiintymisjännityksestä.
Australiassa tehtiin vuonna 2014 noin 400 muusikkoa käsittänyt tutkimus, jossa kysyttiin muun muassa eri lääkeaineiden käytöstä esiintymisjännityksen hoidossa.
– Ahdistusta voi lievittää rauhoittavilla lääkkeillä tai säännöllisesti käytettävillä, serotoniinijärjestelmään vaikuttavilla masennuslääkkeillä. Syketason nousua jarruttavista ja vapinaa lievittävistä beetasalpaajista suosituin on ’vanhan liiton’ epäselektiivinen Propral eli propranololi. Vuoden 1988 tutkimuksessa 27 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä beetasalpaajia.
– Australialaistutkimuksessa 2014 beetasalpaajiin turvautui muusikoista 31 prosenttia, 12 prosenttia luotti alkoholiin, viisi prosenttia rauhoittaviin lääkkeisiin ja neljä prosenttia masennuslääkkeisiin. Myös amfetamiinin kaltaisia stimulantteja eli kognitiivisen suorituskyvyn tehostajia on kokeiltu.
Pari senttiä konjakkia vaikuttaa paljolti samalla tavalla kuin lievästi rauhoittavat lääkkeet. Vanha pelimannihenkinen ratkaisu on vetää jo ennen keikkaa pää täyteen, mutta silloin suoritusvarmuus väistämättä kärsii.
Esiintymisjännitys luokitellaan yhdysvaltalaisessa tautiluokitusjärjestelmässä sosiaalisen fobian eli sosiaalisten tilanteiden pelon alatyypiksi.
– Käytännössä lääkkeillä pyritään ahdistuksen ja siihen yhdistyvän kehollisen reagoinnin lievittämiseen, Niskasaari selvittää.
Lääkkeitä luonnollisemmaksi ratkaisuksi jännittämiseen tarjotaan usein muun muassa mindfulness-tyyppistä meditaatiota, Alexander-tekniikkaa tai mielikuvaharjoittelua, mutta kovalle ja krooniselle jännittäjälle niistä ei välttämättä ole yksin apua.
– Asioiden muuttaminen vaatii pitkäjännitteistä työskentelyä, jossa kognitiiviset terapiatekniikat ovat osoittautuneet kaikkein hyödyllisimmiksi apukeinoiksi.
Psykologiset menetelmät ja lääkehoito eivät siis ole toinen toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.
– Hoitomalli on nykyään integratiivinen, kuten psykiatriassa laajemminkin. Tarkastelemme asioita useasta eri näkökulmasta ja pyrimme löytämään ja mahdollisesti yhdistämään juuri ne hoidot, jotka parhaiten auttavat kyseessä olevaa yksilöä.
Jännittämiseen liittyvät prosessit tekee haastaviksi se, että laulaja tai soittaja työskentelee samanaikaisesti mielellä ja keholla.
– Pelko- tai paniikkitila sotkee koko systeemin. Jännittäjä kokee tilanteen ahdistavaksi. Hänen on vaikea hengittää, pulssitaso nousee ja syntyy tärinää, lihaksisto jännittyy, suu kuivuu ja alkaa olla huippaava olo.
– Samalla heikkenee kognitiivinen eli tajunnan sisältöön, tiedostukseen tai havainnointiin liittyvä toimintakyky, joka on oleellinen tekijä tasokkaissa musiikkiesityksissä. Pää ei toimi sillä tavoin kuin sen pitäisi, muisti pätkii.
Yksinkertaisin jännittämistä vähentävä keino olisi se, että soittajaa ja laulajaa ei pakotettaisi itseluottamusta murentavien haasteiden eteen ennen aikojaan.
Myös psykologisen puolen käsittelemistä soiton- ja laulunopetuksen osana voisi Elmo Niskasaaren mukaan lisätä.
– Jos ilmiöitä ja niiden riippuvuussuhteita ymmärrettäisiin riittävän hyvin, meillä varmaan jo olisi yhtenäisempi systeemi laajasti käytössä. Jokainen vähänkin varttuneempi muusikko muistaa, miten virheistä rankaiseva opetustapa toimi negatiivisten ajatusmallien ja riittämättömyyden tunteen elätysalustana.
– Tutkimuksissa on huomattu, että luovat ja kognitiivisesti lahjakkaat, tunnekokemiseen taipuvaiset ja ahdistusherkät ihmiset ovat alttiita rakentelemaan negatiivisen itsearvioinnin ja pessimismin värittämiä ajattelumalleja. Nuorilla ja naisilla jännittäminen on yleisempää kuin miehillä.
Puhallinpäivät Oulussa sunnuntaihin saakka
Valtakunnalliset puhallinpäivät 5.–7.4. alkavat tänään perjantaina kello 12.30 lähtien luennoilla ja kello 19 Oulu Sinfonian konsertilla, jonka solistina esiintyy saksofonisti Jess Gillam. Konsertin johtaa Eero Lehtimäki.
Lapin sotilassoittokunta tuo Madetojan saliin sinfonista puhallinmusiikkia Risto Sojakan johdolla lauantaina 6.4. kello 18. Solistina soittaa oboisti Paula Nurila.
Lauantai-ilta päättyy Uudella Seurahuoneella Oulu Youth Jazz Orchestran ja Oulu All Star Big Bandin tahdissa kello 20.30 alkaen, solistina ja kapellimestarina ruotsalainen trumpetisti Peter Asplund.
Päätöskonsertissa Madetojan salissa sunnuntaina kello 13 Oulun seudun puhallinmuusikoista ja Lapin sotilassoittokunnasta koottu Oulu Wind Orchestra esittää uutta suomalaista puhallinmusiikkia.
Asiantuntijaluentojen aiheina tapahtumassa ovat improvisointi, musiikkipedagogiikka ja muusikon terveys. Luennoitsijoina toimivat Juha Pisto, Päivi Arjas, Saku Mattila, Tommi Hyytinen, Jouko Antere, Michael Levine, Janne Ikonen ja Lassi Ikäheimo.
Valtakunnallisten puhallinpäivien vastaava järjestäjä Oulussa on Oulun seurakuntien puhallinorkesteri ry. Tarkat ohjelmatiedot verkossa: www.puhallinpaivat.fi.