Huoli luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta putkahtelee esiin siellä täällä: uutisissa, tutkijoiden puheenvuoroissa, kansalaisaloitteissa, asiantuntijalausunnoissa, poliitikkojen lupauksissa ja ihan tavallisissa kahvipöytäkeskusteluissa.
Miten harvinaisia luonnontilaiset metsät jo ovat? Miten talousmetsiä pitäisi käsitellä? Miksi uhanalaisten riistalajien metsästystä ei kielletä? Mihin ovat kadonneet ne ennen niin tavalliset lintulajit lintulaudoilta ja lähiluonnosta?
Hämeenlinnalainen toimittaja ja kirjailija Juha Kauppinen havahtui asiaan pari vuotta sitten.
– Ymmärsin, että tämä luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on iso asia. Mutta osaisinko itse selittää sen tärkeyden jollekin toiselle ihmiselle mahdollisimman ymmärrettävästi? Kauppinen taustoittaa luentomatkallaan Liminganlahdella tuoreimman, keväällä julkaistun kirjansa syntyvaiheita.
Niinpä luonnosta, ympäristöstä, yhteiskunnasta ja politiikasta aikakauslehtiin vuosien ajan juttuja kirjoittanut Kauppinen päätti jättää toimittajan työnsä toviksi syrjään ja alkaa selvittää sitä, mistä luonnon monimuotoisuuden katoamisessa on kysymys.
Reportaasikirja Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista on tutkivan toimittajan otteella tehty noin 350-sivuinen teos. Se kuljettaa lukijaansa suomalaisten eliölajien katoamispaikoille metsiin, soille, niityille ja jokivarsille. Kirja ei kerro pelkästään Suomesta saati tästä hetkestä. Se kertoo myös ihmisten elämän seurauksista maapallolla avaten samalla ikkunoita satojen miljoonien vuosien taakse.
Kesästä lähtien Kauppinen on käynyt lisäksi luennoimassa kirjansa aihepiiristä.
Liminganlahden luontokeskuksessa Kauppinen vieraili viime viikolla.