Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on tullut tunnetuksi muista puoluejohtajista poikkeavasta, elävästä, moni-ilmeisestä ja kansanomaisesta kielenkäytöstään. Pitkälti tämän ansiosta puolue ylsi merkittävään voittoon kolmen vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa.
Soinin sutkautukset ovat alkaneet ajan mittaan maistua puulta etenkin kun puolueen politiikka on ollut mitä sattuu ja puoluetoverit yksi toisensa jälkeen ovat aiheuttaneet monenlaisia skandaaleita.
Mielipidemittausten mukaan puolueen kannatus on kääntynyt laskuun. Suosio voisi nousta uudelleen, jos puolueella olisi osoittaa edes joitakin saavutuksia politiikassa. Pelkkä ei-linja ei tehoa enää.
Soinilla ei kuitenkaan ole tarjota muuta kuin vanhaa hömppää terästettynä.
Tähän saakka Soini on viljellyt pääosin harmitonta huumoria, mutta nyt tyyliin on tullut uusia vivahteita. Vantaalla pidetyssä eduskuntaryhmän kokouksessa Soini astui askeleen mauttomampaan suuntaan ottamalla käyttöön alapäähuumorin. Vai miksi tulisi kutsua tokaisuja: ”persut eivät myy persettään” tai ”some-värkit ja tviittuilu”?
Mitä vielä kuullaankaan ennen ensi keväänä pidettäviä eduskuntavaaleja, jos Soini jatkaa tällä linjalla?
Perussuomalaisten kenttä ei ole enää niin yksiselitteisesti Soinin takana kuin vielä pari kolme vuotta sitten. Eduskuntaryhmän kokouksessakaan puheenjohtajan uusin maustein väritetyille sutkautuksille ei hurrattu samalla innolla kuin taannoin.
Jos perussuomalaiset mielii seuraavaan hallitukseen, puolueen täytyy kyetä esittämään toteuttamiskelpoisia ajatuksia Suomen asioiden hoitoon. Se ei tapahdu vitsien härskiystasoa kohottamalla.
Pääkirjoitus