Suomen hallituksen viime keväänä tiukentama maahanmuuttolinjaus näkyy kovana työpaineena ja työntekijöiden mukaan myös päätösten sekavuutena Maahanmuuttovirastossa Migrissä.
Virasto selviytyi kuivin jaloin viime syksynä alkaneesta maahanmuuttorysäyksestä, mutta jostakin syystä seuraava vaihe, oleskelulupaa hakeneiden pakolaisten elämän kannalta merkittävä turvapaikkamenettely tuottaa epäjohdonmukaisia päätöksiä.
Julkisuuteen on tuotu tapauksia, joissa samoilla perusteilla toinen hakija on saanut luvan jäädä Suomeen, toinen joutunut lähtemään.
Turvapaikanhakijoiden kannalta huolestuttavinta on, ettei kukaan Migrissä tunnu tietävän, mihin esimerkiksi muuttuneet turvallisuusarviot lähtömaista perustuvat.
Turvallisuusarvioiden pohjalta turvapaikanhakijoita lähetetään takaisin niin sanottuun sisäiseen maanpakolaisuuteen turvallisiksi katsottuihin kotimaihinsa. Migriä lukuun ottamatta harva pitää Somaliaa, Irakia tai Afganistania turvallisina.
Helsingin Sanomien sunnuntaina 4.9. julkaiseman artikkelin mukaan Migrin työntekijät kokevat, että heiltä odotetaan kielteisiä turvapaikkapäätöksiä keinolla millä hyvänsä. Yksi ohjausmenetelmä on listata jokin maa ”turvalliseksi”.
Suomen maahanmuuttokäytännöt ovat periaatteessa verrannolliset muiden pohjoismaiden vastaaviin, mutta Migrin olisi syytä kertoa avoimesti, millaiseen harkintaan päätökset ja muuttuvat maatiedot pohjaavat.
Turvapaikkamenettely edellyttää, että Migrin työntekijöiden tekemät ratkaisut perustuvat aukottomiin tietoihin turvapaikanhakijan henkilökohtaisesta tilanteesta ja lähtömaan turvallisuudesta.
Mutu-tuntumalle ei saa jättää sijaa eikä sille, että kiireessä tehdään inhimillisesti ehkä kohtalokas väärä päätös.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) halusi sunnuntaina keventää Migrin kuormaa sanomalla luottavansa siihen, että virkamiesten tekemät mahdolliset virheelliset karkotuspäätökset korjataan oikeusasteissa.
Ajatus on oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluva, mutta jälkijättöinen oikeuden varaan heittäytyminen ei tässä tapauksessa tunnu järkevältä. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan tulee toteutua parhaalla mahdollisella tavalla jo käsittelyvaiheessa, jotta oikeutta ei tarvitse ruveta käymään.
Suomelle tulee kalliiksi, jos laadukkaampi turvapaikkakäsittely tapahtuu vasta käräjillä.
Valituksia käsittelevä hallinto-oikeus saadaan nopeasti tukkoon, jos osakin Suomesta käännytettävistä tuhansista turvapaikanhakijoista pitää asiansa käsittelyä puutteellisena ja lähtee hakemaan oikaisua. Muutamat asianajajat ilmiselvästi kärkkyvät näitä tapauksia.
Oikeusjutun nostaneen kielteistä turvapaikkapäätöstä ei panna täytäntöön niin kauan kun käsittely oikeusasteissa on kesken. Prosessi voi pisimmillään viedä useita vuosia, mikäli ensin käydään läpi Suomen oikeusasteet ja sen jälkeen haetaan päätös vielä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta.
Pääkirjoitus