Esko ja Kirsti Ahon sekä Elisabeth Rehnin kuvat yhdessä parin ulkomailta lähetetyn postikortin kanssa koristavat emeritusprofessori Olavi Borgin muutoin karua, kirjoilla ja julkaisuilla täyteen ahdettua työhuonetta.
Politiikan tutkija ja entinen liberaalipoliitikko on jo eläkkeellä leipätyöstään Tampereen yliopiston valtio-opin professorin virasta, mutta veri kiertää yhä politiikan sykkeessä.
Vaikka Borg on opetellut eläkkeellä oloa ja vaarin roolia jo vuosia, hänet tapaa vielä joskus työhuoneestaan yliopiston tiloista. Huone sijaitsee entisessä Attilan kenkätehtaassa - komeassa punatiilisessä rakennuksessa, jonka työmaalla mestaroi 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa itse Kalle Päätalo.
Keski-ikäisille ja iäkkäämmille ihmisille Olavi Borg on teeveestä tuttu. Hän lateli prognoosejaan (ennustuksia) television vaalitulosohjelmissa aina kuusikymmentäluvulta viime vuosikymmenen puoliväliin saakka. Tuolloin kommentaattorin kapula siirtyi Sami Borgille, hänen pojalleen.
Suomi oli edelläkävijä
Siitä, kun janakkalalaisen pienviljelijäperheen poika lähti politiikan opintielle Helsinkiin 1950-luvulla, politiikassa on tapahtunut valtava muutos. Kekkosen kausi oli, kesti pitkään ja meni. Tuolloin yhteisiä asioita ei tavattu pitää "akkain" asioina. Nyt eletään erilaista aikaa, hiljaisen vallankumouksen toista vaihetta: naisten astumista johtoon.
Vallankumouksen ensimmäinen vaihe koettiin sata vuotta sitten vuonna 1906, jolloin Suomi ensimmäisenä maana maailmassa antoi naisille oikeuden paitsi äänestää vaaleissa myös asettua ehdolle.
"Murros, joka tuli yleisen äänioikeuden hyväksymisen myötä, oli hurjan raju. Äänioikeutettujen määrä nousi kerralla 100 000:sta yli miljoonaan, yli kymmenkertaistui. Se oli lakiin perustuva vallankumous", Borg luonnehtii, korjaa asentoa tuolissaan ja sukii hiuksiaan.
Vallankumous syntyi vallankumouksen pyörteissä. Venäjällä kiehui. Maa oli heikossa tilassa Japanin-sodassa kärsityn tappion jäljiltä. Suomessa syntyi erikoinen tilanne: porvarit lähtivät mukaan - osa taktisista syistä - Tampereella vuonna 1905 työväenliikkeen uloshuutaman Punaisen julistuksen ideaan vaatimaan yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta yksikamarisine eduskuntineen. Vaatimus saatiin ajettua läpi uudessa senaatissa.
"Tässä oli kaksi radikaalia piirrettä", Borg muistuttaa. Suomeen muodostettiin yksikamarinen kansanedustuslaitos erotuksena muiden Euroopan maiden kaksikamarisista parlamenteista, jotka mahdollistivat sen, että ylemmät luokat saattoivat käyttää toista kamaria uudistusten jarruna.
Naisliike innosti naisia
Toinen merkittävä muutos oli naisten vaalikelpoisuus. Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja parissa Yhdysvaltain osavaltiossa naisilla oli oikeus äänestää, mutta vain miehiä.
Ensimmäisissä vaaleissa naiset lähtivät runsain joukoin vaaliuurnille. Ilmari Kiannon Punainen viiva -kirjassa tilanne kuvataan Olavi Borgin mukaan tarkasti.
"Vanhemmissa kuvauksissa on yleensä unohtunut, että meillä oli erittäin vahvoja naisjärjestöjä sekä työväenliikkeen että porvariston puolella. Nämä agitoivat (yllyttivät) voimakkaasti naisia osallistumaan."
Ensimmäisten vaalien äänestysprosentti nousi 70,9:ään, mitä voidaan pitää varsin korkeana, kun otetaan huomioon silloiset tie- ja tietoliikenneyhteydet.
Tiettömien taipaleiden takaa lähdettiin piirtämään punaista viivaa. Eduskuntaan nousi heti 19 naista.
Oli muutamia näkyviä naisia, etunenässä Miina Sillanpää, jotka vaikuttivat laajalti yhteiskunnassa. Sillanpäästä tuli sosiaaliministeri jo 1920-luvulla. Varsin pitkään naisten vastuulle uskottiinkin sosiaali- ja terveydenhuolto. Miehet pitivät tiukasti kiinni politiikan kovasta ytimestä.
"Voidaan sanoa, että sosiaalisen perusturvan kehitykseen varmuudella on merkittävästi vaikuttanut se, että eduskuntaan tuli vaikutusvaltaisia naisia", Borg arvioi.
Varsin syvällä kansassa eli kuitenkin ajatus siitä, että yhteisten asioiden hoito on miesten asia. Tätä ruokki Borgin mukaan eräissä puolueissa vallinnut käsitys, että riitti kunhan vaalipiirissä oli yksi tai pari naisehdokasta, eksemplaaria (lajia edustava yksilö).
"Keskustan edeltäjän maalaisliiton miehet suorastaan vahtivat, ettei ehdolle tulisi liikaa naisia. Naisliitto sai nimetä yhden pääehdokkaan ja viedä hänet läpi."
Borg muistelee, kuinka Pohjois-Karjalan miehet pitivät vuoden 1966 vaalien jälkeen saunaillan ja ihmettelivät kun se "ruoto" (Alli Vaittinen-Kuikka) meni läpi, vaikka miehet olivat tehneet kaikki hommat niin kuin olivat sopineet tämän läpimenon estämiseksi. Myös kokoomuksessa pitkään uskottiin vahvoihin miehiin. Niin ikään vasemmistoliiton edeltäjässä SKDL:ssä (kommunistien vaalipuolue Suomen kansan demokraattinen liitto) valta oli miehillä.
Miehet jäivät jalkoihin
Naisten vapautumisen toisen vallankumouksen ensimmäinen vaihe alkoi Kekkosen jälkeen presidentti Mauno Koiviston jälkimmäisen presidenttikauden aikana.
Vuoden 1987 vaaleissa ensimmäisen kerran naiset hakkasivat äänestysosallistumisessa miehet.
Viime presidentinvaaleissa ero oli selvä. Naisten äänestysprosentti kipusi 80,3:een miesten prosentin jäätyä 73,2:een, eroa yli seitsemän prosenttiyksikköä. "Aikaisemmin ero saattoi olla jopa yli kymmenen prosenttiyksikköä, mutta toisin päin", Borg muistuttaa.
"Miehet ovat naisia tiukemmin yrittäneet pitää kiinni omasta reviiristään. Aivan selvästi on havaittavissa sukupuolipetturuutta. Miehet ovat selvästi pehmenemässä, vaikka heidän on yhä vaikea tunnustaa esimiehekseen naista ja että nainen olisi pätevämpi ja tehokkaampi", Borg väittää.
1980-luvulla tehdyt tutkimukset äänestäjäkunnasta osoittavat, että naisten suunta on koveneva. Viime eduskuntavaaleissa 70 prosenttia miehistä äänesti miestä ja jo enemmistö, 57 prosenttia, naisista antoi äänensä naiselle. "Varsinkin vanhemmissa naisissa ja etenkin porvarillisissa puolueissa on edelleen niitä, jotka äänestävät vahvaa miestä", Borg toteaa.
Vihreät äänet ratkaisevat
Tutkimukset osoittavat, että suuntaa on muuttumassa. Nuoret naiset suorastaan rynnistävät nyt politiikkaan. Viime eduskuntavaaleissa valituista alle 35-vuotiasta kansanedustajista 18 on naista ja vain 5 miestä. 18-24-vuotiaat naiset ovat puolueen jäseniä kaksi kertaa useammin kuin saman ikäluokan miehet.
Olavi Borgista tämä enteilee naisten emansipaation (vapautuminen) eteenpäin marssia.
"Naisista nousee väkisinkin uusia johtajia myös sellaisille aloille, joissa naisia ei ole ollut. Olen odottanut, koska valtiovarainministeriksi tulee ensimmäinen nainen. Valtiovarain- ja pääministerin paikkoja on pidetty perinteisesti miehisenä linnakkeena."
"Anneli Jäätteenmäki jäi pääministerinä tähdenlennoksi", Borg sanoo ja huomauttaa samalla, että jos joku mies olisi ollut vastaavassa asemassa hyvä veli -akseli olisi kyllä päästänyt hänet pälkähästä.
Naiset ratkaisivat viime presidentinvaalit. Erityinen merkitys Borgin mukaan oli sillä, että enemmistö ammattiyhdistysliikkeen johtavista naisista sekä näkyviä porvarinaisia lähtivät julkisesti tukemaan Tarja Halosta. Naisten rooli näkyi myös sillä tavalla, että kun Kirsti Aho tuli mukaan julkisuuteen, hän toi aivan uutta nostetta Esko Ahon kampanjaan.
Myös näissä vaaleissa on havaittavissa edelleen naisten innostus. Borg näkee sen etenkin siinä, että enemmistö vihreiden kannattajista on ilmaissut äänestävänsä Halosta, vaikka heillä on "loistava" oma ehdokas Heidi Hautala.
"Kun perinteisellä oikeisto-vasemmisto-akselille sijoitetaan eri puolueiden kannattajia, niin vihreät sijoittuvat joko suoraan samalle tasolle sosiaalidemokraattien kanssa tai pikkusen heistä vasemmalle. Tällöin on täysin luontevaa, että valtaosa vihreistä tukee Halosta."
Olavi Borg arvioi, että vihreät, etenkin vihreitä äänestäneet naiset, ratkaisevat tulevien presidentinvaalien lopputuloksen. Vihreiden kannatus on liikkunut lähellä kymmentä prosenttia, joten kannattajajoukko on merkittävä.
Perinteisten puolueiden kannattajien puolueuskollisuus liikkuu 75-80 prosentissa, kun se vihreillä on 45-55 prosentissa.
"Kun on saatu nainen presidentiksi, moni nainen varmaan ajattelee, jatkakoot tehtävässä. Onhan hän hoitanut asiat hyvin - juuri kukaan ei voi sanoa, etteikö hän olisi pärjännyt."
"Sitä paitsi presidentti Halosella on erinomainen taito yhdistää kova kompetenssi (perehtyneisyys) tietynasteiseen rahvaanomaisuuteen. Hän on niin tavanomainen, että mökin mummo ja duunari tuntevat hänet omakseen", emeritusprofessori Olavi Borg päättelee.