Ajat muuttuvat, mutta tietyt asiat eivät koskaan. Vain nainen pystyy synnyttämään. Ja vain nainen joutuu sen tähden työelämässä sivuraiteelle.
Muutama esimerkki on paikallaan. Työelämässä muutaman vuoden jo ollut nuori nainen ilmoitti perheenlisäyksestä työnantajalleen. Noh, saammepahan uusia veronmaksajia, vastasi nyrpeä pomo pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Jo pitkän uran samassa työpaikassa tehnyt nainen rohkaisi mielensä ja ilmoitti yllätyksestä, joka nelihenkistä perhettä oli kohdannut. Minä otan tämän kuin mies, sanoi pomo partaansa sukien.
Nämä tapaukset ovat miellyttäviä kokemuksia verrattuna siihen, mitä työmailla yhä edelleen saattaa synnytysikäiselle naiselle tapahtua.
Suljettujen ovien takana työpaikkahaastatteluissa kolmikymppisiltä kysytään pykälien vastaisesti perheen perustamisesta. Valituksia naiset eivät tee, koska naisen syyllisyys on ja pysyy.
Nämä jutut palasivat väistämättä mieleen, kun julkisuudessa alettiin pohtia kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäen häitä ja sittemmin syksyistä synnyttämistä.
Mitä korkeammalla nainen vaikuttaa, sitä suurempi synti raskaus on. Jo avioliitto tarkoittaa naiselle sitä, että hänet pudotetaan julkisissa arvioissa kakkossarjaan. Näin kävi Lehtomäellekin. Ja vielä raskaus!
On ihan uskomatonta, ettei ministeri voi pitää täyttä äitiyslomaa, vaan ero on ainoa mahdollisuus. Kyse on kuitenkin vain poliittisesta päätöksestä. On varmasti syitä, jotka puoltavat nykyistä lainsäädäntöä, mutta pykäliä ei hakata enää kiveen.
Oikeusministeri Hannele Pokka joutui poistumaan politiikan näyttämöltä, koska halusi lapsen. Sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski otti molemmat: lapsen ja työn. Niiden yhteensovittaminen ei ehkä ollut lapsen eikä äidin edun mukaista.
Ruotsiin perustetaan feministipuoluetta. Mutta huoli pois, Suomeen sellaista ei tule. Kun poliitikoilta, siis naisilta, kysyttiin feministipuolueen tarpeesta, he kiistivät sellaisen tarpeen vasemmalta oikealle ja vihreätkin siinä välissä.
Miehet voivat huokaista, mutta vain Suomessa.
Naapurissa feministisen puolueen perustaminen pelottaa vallassa olevia puolueita. Jopa pääministeri Göran Persson pitää naispuoluetta uhkana nykyiselle hallitukselle, sen jatkolle vaalien jälkeen.
Pelko ei olekaan turha, sillä keulahahmona feministeillä on kokenut poliitikko, vasemmistopuolueen entinen puheenjohtaja Gudrun Schyman.
Feministipuolue katsoo tiukasti työelämän suuntaan. Se laatii tiukkoja vaatimuksia miesten valtarakenteille ja naisten alisteisuuden purkamiseksi muuallakin yhteiskunnassa.
Entä jos feministipuolue saa Ruotsissa pysyvän paikan puoluekartalla, mitä suomalaisten pitäisi siitä ajatella? Naapurissa tasa-arvo on sellaisella tasolla, mihin meillä ei ole koskaan ylletty.
Eli maailman valistunein tasa-arvokansa perustaa tukipylvääkseen tasa-arvopuolueen. Siinä se selitys taitaa piilläkin: tasa-arvon täytyy olla korkealla tasolla, jotta feministinen puolue otetaan tosissaan.
Meillä Helsingin Sanomat välittää yhä mielipiteitä, joissa epäillään haluaako ministeri jatkaa politiikassa, kun meni naimisiin.
Heidi Hautala kysyy Vihreän Langan kolumninsa lopussa: Mitähän Gudrun Schyman ja muut feministipuoluetta perustavat ruotsalaisnaiset olisivat tehneet, jos Dagens Nyheter olisi ilmoittanut, että vahvin pääministeriehdokas jätetään mahdollisten lastentekohaaveidensa takia pois laskuista?
Niinpä.