Miten makaa, istuu tai seisoo Suomen hiihto? Jos asiaa kysyy presidentin kansliasta, niin ainakin sen arvostuksen perusteella suomalainen hiihto makaa jossakin päin lattiaa.
"Milloin viimeksi hiihdon arvokisamitalistit on jätetty kutsumatta Linnan juhliin", Virpi Kuitunen kysyy tuohtumusta äänessään.
Kuitusella on ironian tajua. Hän voitti maailmanmestaruuden Lahdessa, mutta jäi ilman kutsua, koska kärysi samoissa kisoissa dopingista.
Suomen hiihdon parantumaton haava on Lahden MM-kisat vuonna 2001. Sen jälkeen uusia arvokisamitaleja saatiin odottaa neljä vuotta. Viime helmikuussa Oberstdorfin MM-kisoissa kaksikko Riitta-Liisa Lassila-Pirjo Manninen taisteli hopealle joukkuesprintissä ja Kuitunen nousi samalle korokkeelle 30 kilometrin yhteislähdössä.
"Ilmeisesti hopea ei riitä, pitää ottaa sitten kultaa", Kuitunen kuittaa.
Se siitä: presidentti ei ole jatkossakaan hiihtovoimien ylipäällikkö.
Oikeasti Suomen hiihto on noussut Lahden kisojen jälkeisestä makuuasennosta tukevasti istumaan.
Torinon olympialaiset siintelee kahden ja puolen kuukauden päässä. Naisten hiihtojoukkueen kolmen mitalin tavoite ei ole haihattelua, vaan viime vuoden ja alkukauden perusteella realismia - olkoonkin, että Rukan sunnuntaipäivä meni naisilta metsikköön.
Kattilakosken
pullat uunissa
Miesten kahden mitalin - yhden henkilökohtaisen ja yhden viestimitalin - tavoite on kova. Se vaatii täydellistä onnistumista Teemu Kattilakoskelta tai Sami Jauhojärveltä sekä viestijoukkueilta.
Vaikka miehillä ovat ainekset olemassa, on aivan terävin taso edelleen niin kapealla pohjalla, että vedonlyöntikertoimet puoltavat mieluummin nollatulosta kuin mitalitilin avaamista.
"Olen valmis taistelemaan mitalista", Kattilakoski painottaa onnistuneen Rukan 15 kilometrin luistelun jälkeen.
Kiiminkiläisen mielestä kahden mitalin tavoitteesta on turha tinkiä.
"Minulla ja Sami Jauhojärvellä on Rukan perusteella hyvin pullat uunissa. Myös Olli (Ohtonen) petrasi tänä viikonloppuna. Viestiäkin ajatellen tilanne on kohtuullinen. Toisen luistelevan miehen paikka ei ole täysin hallussa, mutta aikaa on pitkästi."
Kattilakoski jatkaa luottavaisena kohti Torinon kisojen päätöspäivän 50 kilometrin yhteislähtökilpailua. Luisteluspesialisti hiihtää sen lisäksi olympialaisissa viestin.
Väliaikalähtö olisi Kattilakosken mieleen enemmän kuin massastartti. Yhteislähdössä massa pysyy usein koossa aivan viimeisille kilometreille saakka.
"Kyllä se minulle kuitenkin sopii. 50 kilometrillä ei ole samanlaista säpinää kuin esimerkiksi 30 kilometrillä."
Lassila pettyi
ja huolestui
Jos Kattilakoski sai Rukalta rauhan sielulleen, Riitta-Liisa Lassilalle kävi toisin. Sijalukema 26 oli aivan muuta kuin mihin haukiputaalainen on tottunut - ja mitä hän odotti kauden avausluistelulta.
"Tämä oli pettymys ja olen vähän huolissani. Harjoittelu oli tähdätty siten, että olisin täällä kovassa vauhdissa", MM-kisojen hopeamitalisti Lassila ihmetteli.
"Jo lauantain kilpailu osoitti, että kaikki ei ole kunnossa."
Naisten sunnuntai
meni alakanttiin
Naisten päävalmentaja Ismo Hämäläinen ei äitynyt dramaattiseksi, vaikka paras suomalainen oli 22:nneksi sijoittunut Kati Venäläinen.
"Meni aika lailla alakanttiin niin kuin tuloslistasta näkyy. En ole huolissani, mutta ainakin kovaa miettimistä tämä aiheuttaa. Mieli olisi vielä synkempi, jos perinteisen kisasta olisi tullut samanlainen tulos", Hämäläinen mietti.
Suomen huippuhiihto on molemmissa sukupuolissa edelleen painottunut perinteiselle tyylille.
Sekä miesten että naisten viestimenestys on roikkunut paljon toisen luisteluhiihtäjän onnistumisen varassa.
Torinon sprinttipuolelle kurkottava Pirjo Manninen muistuttaa, että kausi on vasta alkuvaiheissa.
"Olympialaisiin on kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Kisoja ei kannata ajatella liikaa: olen luottavainen, että aika riittää", rovaniemeläinen sanoi.