Vaikka kolmatta vuotta hiihdon päävalmentajana huhkiva Reijo Jylhä omaa työsopimuksen kevääseen 2006 asti, ei miehen itsekritiikki välttämättä salli jatkamista kuluvaa kautta pitemmälle. Ei, ellei kansainvälisesti ajatellen mutasarjaan hukkumassa oleva suomalainen miessivakointi nosta pikaisesti päätään.
"Olen henkilö, joka viime kädessä vastaa ulospäin tuotteesta nimeltä suomalainen huippuhiihto. Jos tämä talvi menee miesten maailmancupin osalta samoja latuja loppuun asti, keväällä on erittäin tarkan arvioinnin paikka. Siihen ei tuo pehmennystä edes naisten nouseva trendi", Jylhä napsauttaa.
Lähtöpaikka
takarivissä
Suomalaisten mieshiihtäjien suoritukset eivät ole näillä lumilla penkkiurheilijoita menestyksellään huimanneet. Mikäli ns. sprinttimatkat jätetään laskuista pois, ovat ennen kauden alkua tavoitteeksi asetetut maailmancupin osakisojen sijoitukset 10-20:n parhaan joukkoon olleet utopiaa.
Jylhä ei selittele, mutta hakee tapahtumille pohjaa kuuluisasta Murphyn laista.
"Aika moni asia on kääntynyt siten, että onnettarestakin näkyy vain selkäpuoli. Pitää lisäksi muistaa lajin muuttunut luonne, mistä kokemattomilla hiihtäjillämme ei vielä ole hirveästi tuntumaa."
Nykyisin jo usein käytettävät yhteislähtökilpailut ovat erilaisia kuin perinteiset väliaikastartit. Olemassa olevilla rankingsijoituksillaan suomalaiset miehet jäävät lähtökarsinasta alkaen takapaikoille. Rynnistäminen kärjen vauhtiin ei sieltä onnistu edes alkuvaiheissa.
"Varustepuolikin tulee tässä yhteydessä selkeämmin esiin. Huonompi hiihtäjä voi kestää letkassa hyvällä suksella, mutta sama yhtälö pätee myös toisin päin, Jylhä vertaa myöntäen, että meikäläiset ovat olleet kovissa alkurytinöissä liian ujojakin."
Kattilakoski
ainoana kärkitasolla
Päävalmentaja sanoo kursailematta, että Suomella on tällä hetkellä sprintit pois lukien yksi kansainväliselle kärkitasolle yltävä mieshiihtäjä. Vapaaseen erikoistunut Teemu Kattilakoskikin, 26, tarvitsee onnistuakseen nappipäivän ja luistavat sukset. Sitä ei tähän hetkeen mennessä ole vielä tapahtunut.
"Olen kaikesta huolimatta vielä luottavainen tämänkin talven suhteen. Kun katsoo maailmancupin tuloksia, heittelevät myös huippujen sijoitukset kilpailukohtaisesti jopa kymmenillä. Teemu ja joku muukin meikäläisistä voi tehdä harppauksen kohti kärkeä vaikka seuraavissa lähdöissä."
Jatkuva taapertaminen ei toki ole herkkua hiihtäjille itselleenkään. Päävalmentaja sanoo, että itsetunto on monen kohdalla saanut varmuudella säröjä.
"Motivaatio on silti edelleen kova. Se jos mikä on ratkaisevia asioita pitkässä juoksussa."
Tunnettujen doping-sotkujen jälkimainingeissa suomalainen edustushiihto on joutunut tinkimään valmennuspuitteistaankin. Vuokatin putkessa voidaan hangata mielin määrin, mutta korkean paikan leiritystä ei ole takana juuri lainkaan. Jylhä myöntää senkin näkyvän.
"Kun samanaikaisesti olemme purkaneet kotimaassa olleita alppimajoja, ero muiden maiden hiihtäjiin korostuu. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ensi kesästä lähtien pääsemme tältä osin takaisin menneiden vuosien toimintatapaan."
Pitemmän aikavälin ongelma suomalaisessa huippuhiihdossa löytyy Jylhän mukaan siviilielämän ja urheilemisen yhdistämisestä. Sillä saralla tasoitus lajimahteihin on suuri.
"Varsin monissa maissa huiput ovat joko puolustuslaitoksen tai yksityisten firmojen palkkalistoilla voidakseen harjoitella ja kilpailla ammattimaisesti. Huolia huomisesta ei ole", Jylhä sanoo.
"Meillä tilanne on täysin toinen. Koko ajan täytyy miettiä tulevaisuutta varsinkin, jos tie terävimpään kärkeen ei sattuisikaan aukeamaan", päävalmentaja vertaa.