Merilä: Matin ja minun rankka reissu! Aller 2005.
Matti Nykäsen rinnalla kuuden vuoden ajan kulkenut luottomies, toimittaja Kai Merilä on tempaissut lyhyessä ajassa uuvuttavan opuksen.
Onko mieltä seurata kahden henkilön yhteiselämää ja eroa, yhteiselämää ja eroa? Ehkä ei. Ja mitä hohtoa on jatkuvan juopottelun kuvauksessa?
Kyllä Merilä yrittää. Hän myöntää ryypiskelleensä nimenomaan Matin kanssa, mutta hänellä on kaksoisrooli: hän on yrittänyt myös pitää huolta Matista. Onnistuminen ei ole ollut kehuttavaa, mutta eipä tehtäväkään ollut helppo.
Niin Matin kuin Mervin nykyinen elämäntapa on traaginen, ja kuolemakin saattaa kurkistella etäämpää. Olisiko Merilällä ainesta syvempäänkin kirjaan?
En tiedä tunteeko Merilä Matti Nykäsen entisen valmentajan Matti Pullin opuksen. Siinä Pulli kertoi olleensa Jyväskylässä Matin hyvä henki. Vaihtuvilla vaimoilla ja heidän lapsillaan oli aina oikeus ottaa taksi ja tulla Pullin perheen kotiin silloin kun Matti riehui.
Pulli kirjoitti muustakin: siitä että hän teki kaikkensa saadakseen Matin normalisoitumaan loistavan urheilu-uran jälkeen. Matin olisi pitänyt hankkia ammatti ja elää niin sanottua normaalia elämää, mutta siihen hän ei kyennyt.
Suomen hiihtoliitolla ei ollut mitään oikeutta jättää ongelmallista miestä yksin maailmaan kun hypyt oli hypätty. Urheilujärjestöt ovat vastuuttomia suhteessa entisiin huippuihin, mutta doping-ilmiöt ja niiden epäilytkin kyllä hoidetaan vahvoin äänin.