Tätä kirjoitettaessa on mennyt jo melkein viikko, ettei Paavo Lipponen ole haukkunut ketään. Päin vastoin, hän on kehunut vaimoaan huudahtamalla tämän kirjan julkistamistilaisuudessa: Hyvä, Päivi! Luultavasti tästä huudahduksesta tulee samanlainen klassikko kuin aikoinaan Urho Kekkosen kommentista vaimolleen: "Voi hyvä Sylvi!"
Siis mikä tähän meidän eduskuntamme puhemieheen on oikein mennyt? Tämmöistä hyrinää kesken kaiken, juuri kun olimme oppineet kyyristymään nurkkaan aina kun puhemies tulee näköetäisyydelle. Eikö Lipponen osaa päättää, onko hän mies vai hiiri? Onko oma vaimo ainoa ihminen koko valtakunnassa, jota hän ei saa kuriin?
Lipponen voisi vielä pelastaa jotain maineestaan, jos hän parin päivän kuluessa murisisi jossakin puheessaan tai lehtikolumnissaan jotakin siihen tyyliin, että nyt kyllä Päiviltä pääsi iso vale, tai Hullu-Hilmakin tietää, että en minä ole tuolla lailla tehnyt enkä sanonut. Tai edes leperrys myy, mikä olisi sitä paitsi tottakin.
Vaan ehkäpä puhemiehen aiempi ärtymys kumpuaakin juuri vaimon muisteloista, joissa hänet esitetään pehmomiehenä. Sehän lienee varmaa, että Paavo on lukenut Päivinsä hengentuotteen ennen kuin kukaan muu, joten hän on jo pitkään tiennyt, mitä tuleman pitää.
Ehkä hän on halunnut torjua pehmomielikuvaa jo etukäteen räksyttämällä joka suuntaan. Hän on kenties laskeskellut, ettei kukaan voi kuvitella rähjäävää ja ärisevää hidaspuheista Moosesta hupattamassa rakkaansa korvaan Edith Södergranin lyriikkaa.
Tätä vaihtoehtoa puoltaa myös se, että kirjassa Paavo esitetään suorastaan Päiviin hurahtaneena, joten nolottaahan se. Esimerkiksi vuonna 1997, kun Paavo oli jo pääministeri ja Päivi vielä hissanope, koulun pimeällä pihalla syysmyrskyssä lepatti Paavon jykevä hahmo odottelemassa Päivin päivän päättymistä.
Millä tolalla mahtoivat olla silloinkin valtakunnan asiat, kun pääministeri vain riiuulla laukkasi? Rempallaan epäilemättä, kuten aina. Lieneekö tuon jälkeen mikään ihme, että Lipponen menetti sittemmin pääministerin paikan, eli putosi valtakunnan protokollassa kolmossijalta kakkoseksi. Jurppiihan sellainen ketä tahansa.
Jonkin verran ihmetystä herättää myös Päivi Lipposen käytös. Kirjan mukaan Menninkäinen jahtasi ja piiritti Päivinsädettään kuukausitolkulla, eikä hellittänyt, vaikka ihastuksen kohde vaihtoi puhelinnumeronsakin. Joku tiedostava demarinainen olisi voinut tuossa tilanteessa hakea lähestymiskieltoa, mutta Päivi Hertzbergiltä se jäi jotenkin hakematta.
Miten lienee sillä lailla käynytkin,olisiko Päivi ajatellut, että jos lähestymiskielto tulee voimaan, pääministeri ei enää lähestykään? Siinä tapauksessa vasta olisi ollut työ kirjoittaa muistelmat. Nimeksikin olisi kai tullut: Kuinka ihmeellistä ei tapahtunutkaan.