Oulu on Kari Kalliolle pyhä paikka. Niin pyhä, että mies ottaa aina lakin päästään, kun auto sujahtaa Ouluntullin kohdalla kaupungin alueelle.
"Aikuiset tyttäreni joutuivat aikanaan muuttamaan kymmeniä kertoja pelitouhujeni vuoksi. Nyt haluan viettää aikaa lasteni ja heidän lastensa kanssa. Se on ainoa syy, miksi en jäänyt Ouluun", Tampereen seudulle asettunut Kallio sanoo.
Kallion Lippo-ura huipentui 17. syyskuuta 1994. Lippo voitti Keskuskentällä Hyvinkään Tahkon ja palasi Kallion johdolla kultakantaan. Lipon edellisestä mestaruudesta ehti vierähtää 22 vuotta.
"Se mestaruus ei tullut sattumalta. Aloitin Lipossa 1990 ja joka vuosi paransimme sijoitustamme, kunnes 1994 tuli täysosuma", Kallio kertaa.
Seuraavana vuonna Lippo voitti runkosarjan 75 pisteellä, mikä on yhä pääsarjan ennätys. Peräkkäisiä voitto-otteluita kertyi 24. Joukkueen saranapelaajia olivat Kallio, Riku Kytösalmi, Jan Hautala ja etenijäkuninkuuden voittanut Timo Keränen.
"Huima putki. Sotkamon kukistimme kolme kertaa, kahdesti Hiukassa. Olisimme varmaan voittaneet kaikki joukkueet, vaikka jokaisen pelaajamme toinen käsi olisi sidottu selän taakse", Kallio herkuttelee.
Kauden tärkeimmissä peleissä sinivalkoinen Lippo-kone sakkasi. Vaikka Sotkamo vei finaalisarjan voitoin 3-1, on Kallio varma yhdestä asiasta:
"Vuoden 1995 Lippo on kaikkien aikojen paras pesäpallojoukkue."
Kallion ja Lipon tiet erosivat syksyllä 2003, kun puheenjohtaja Timo Korhonen palkkasi uudeksi pelinjohtajaksi Santeri Haipuksen. Kallion mukaan välit Korhoseen ovat kunnossa.
"Meillä on Timpan kanssa viha-rakkaussuhde - näin lainausmerkeissä. Kunnioitamme toisiamme ja toistemme työtä. Kun Isku-pesti varmistui, hän soitti ja onnitteli."
Pesäpallokuvioihin Kallio ei enää haikaile.
"No, Lippoa voin harkita, jos joku sinne joskus vielä kysyy."