Suomen euroviisukarsinnan finaali on tänään perjantaina kello 20 (TV2, Radio Suomi, Radio Vega).
Tänä iltana suomalaiset valitsevat edustussävelmän toukokuussa Ateenassa pidettävään Eurovision laulukilpailuun.
Suomen kieli on pitkästä aikaa mukana yhtä vahvalla edustuksella englannin kanssa. Muutaman vuoden tauon jälkeen Suomen karsinnoissa kuullaan myös italiaa.
Kansalliset ominaispiirteet ovat väistyneet laulun aiheena rakkauden tieltä ja pohjoisen kansan arktisen ahdistus tiivistyy oikeastaan vain meteliryhmä Lordin lauluissa.
Juhlavuoden kunniaksi Suomen kansa asetetaankin uudenlaisen kysymyksen eteen: valitako edustajaksi toukokuisiin Ateenan euroviisuihin mies, nainen vai mörkö?
Vuonna 1960 ensimmäistä kertaa Suomeen televisioitu Eurovision laulukilpailu sai heti alusta lähtien suuret tunteet liikkeelle ja yleisönosastoissa suorastaan vaadittiin Suomenkin osallistumista.
Suomessa on järjestetty Yleisradion toimesta euroviisukarsintoja vuodesta 1961 lähtien, välillä tosin taktisesti viisaita välivuosia viettäen.
Alusta alkaen karsintalauluissa oli läsnä kansainvälisyys, niinpä laulujen aiheet saivat usein innoituksensa maamme erityislaatuisuudesta ja pohjoisesta sijainnista.
Jo kaikkien aikojen toisessa Suomen karsinnassa vuonna 1962 Laila Kinnunen sai esitettäväkseen eksoottisen iskelmän Lumineito, jonka laulajatar lauloi turkiskaulukseen verhoutuneena.
Muutamaa vuotta myöhemmin lauloi Ritva Mustonen Lapin taikarummuista seuraavin sanoin: "Tanssi käy Lapin yössä, soi du-dum-du-dum, tähtien helmiyössä nyt du-dum-du-dum, on porot kummissansa kun du-dum-du-dum näin tanssii Lapin kansa du-dum-du-dumÊ6;" Edustuspaikkaa ei esityksellä herunut.
Pohjolan eksotiikkaan palattiin, kun Laila Kinnunen lauloi vuonna 1967 dramaattisen estradi-iskelmän Revontuli. Mystinen sävelmä kuvaili talvisen yön pimeyttä, jonka yllättäen liekehtivä taivas vangitsee näkijänsä.
Lapinja lumen eksotiikka sai väistyä tavanomaisempien rakkauslaulujen tieltä. Jonkinlaisena pohjoisen kansan rakkaudentunnustuksena voidaan ehkä pitää CaritaHolmströmin edustussävelmäksi asti yltänyttä esitystä Älä mene pois, joka kuultiin vuoden 1974 kansainvälisessä loppukilpailussa nimellä Keep me warm.
Jälleen innostuttiin etsimään kansallisempia laulunaiheita, sillä vuoden 1976 euroviisukarsinnoissa kuultiin peräti neljä perisuomalaista lauluntekstiä.
Kirka lauloi keskiaikaista balladia muistuttavan tarinan virran yli kiitävistä ratsuista ja neidonryöstäjistä, Markku Aro vauhdikkaan menobiisin ruskasta, Paula Koivuniemi juhannustunnelmaa tihkuvan rallin Posket hehkuu ja haitari soi ja Monica Aspelund tulevaa ennakoivan sävelteoksen Joiku.
Seuraavana vuonna revontulet ja joiku olivat jalostuneet ikimuistettavaksi Lapponiaksi ja Eurooppa sai nauttia Suomi-eksotiikasta sekä Monican korkeista ylä-äänistä.
Kansallisromanttisiin teemoihin palattiin vielä vuonna 1981 kun Juice Leskinen lauloi seurueineen Ilomantsista ja Cumulus haikaili Jos vielä ees kerran sais kunnon jenkan.
Viimeisen kerran suoraan omasta kulttuurihistoriasta ponnistettiin uuden vuosituhannen kynnyksellä, vuonna 1998, kun Suomen euroviisukarsinnat voitti Marika Krook ja Edea-yhtye.
Muinaisskandinaaviseen riimukieleen nojannut eksotiikka ei kuitenkaan lumonnut kansainvälistä iskelmäyleisöä. Sen jälkeen euroviisukarsinnoissa on keskitytty pääasiassa hyvään fiilikseen tai rakkauslauluihin.