Mies menee museoon vain raa­meis­sa

Taidemuseo ei kiinnosta suomalaista keski-ikäistä miestä tuuman vertaa. Syy on monesti omissa ennakkoluuloissa, mutta myös museon luomissa korkeakulttuurisissa käsityksissä. Taidemuseot haluavat purkaa pinttyneitä asenteita elitistisyydestä ja tasoittaa tietä uusille kävijöille.

Uudistunut Oulun taidemuseo avasi ovensa helmikuussa. Amanuenssi Riina Kohonen viimeistelemässä taidenäyttelyn ripustusta. Etualalla oleva taulu on Jalmari Ruokokosken maalaama muotokuva Tyko Sallisesta.
Uudistunut Oulun taidemuseo avasi ovensa helmikuussa. Amanuenssi Riina Kohonen viimeistelemässä taidenäyttelyn ripustusta. Etualalla oleva taulu on Jalmari Ruokokosken maalaama muotokuva Tyko Sallisesta.

Taidemuseo ei kiinnosta suomalaista keski-ikäistä miestä tuuman vertaa. Syy on monesti omissa ennakkoluuloissa, mutta myös museon luomissa korkeakulttuurisissa käsityksissä.

"Voihan sitä kliseisesti sanoa, että keski-ikäiset duunarimiehet ovat niitä, jotka viimeisenä tulevat tai saattavat kerran käydä jostakin syystä. Tai esimerkiksi nuoret, jotka eivät ole kiinnostuneita kuvataiteesta, eivätkä koulun kanssa pääse museoon", sanoo Oulun taidemuseon taidekasvatuksen amanuenssi Outi Dekker.

Taiteen esittelyyn museoissa liittyy valikoima vahvoja ennakkoasenteita. Muun muassa se, että museoon pitäisi mennä hienosti pukeutuneena ja tyylikkäänä - sen näköisenä, että tietää asioista jotakin. Ja ennen kaikkea museossa tulisi kuiskailla.



Pois vanhasta ajattelusta


Suomalaiset taidemuseot ovat 2000-luvulla pyrkineet madaltamaan kävijäkynnystä. Dekkerin mukaan myös Oulun taidemuseosta on pyritty luomaan rentoa kuvaa, jotta sinne olisi helppo tulla.

"Silloin kun esittelen taidemuseon toimintaa, niin nostan aina esille, että tänne voi tulla ihan sellaisena kuin on. Se kielto kuitenkin koetaan rasittavaksi, että taideteoksiin ei saa koskea. Sehän on ihan faktajuttu, koska teokset kärsisivät siitä."

Taiteen historiaan kuuluva elitistinen leima vaanii kuitenkin taustalla. Dekker mainitsee edelleenkin törmäävänsä mielipiteisiin, että on "jotenkin hienoa tällainen taidemuseoelämä." Sitkeästi juurtuneesta ajattelusta on vaikea päästä eroon. Todelliseen muutokseen on vielä matkaa.

"Kyllä minä kuitenkin katsoisin, että me olemme menossa pois siitä vanhakantaisesta ajattelusta."

Kun yhdelle museoissa ja gallerioissa käyminen on mitä mainiointa ajanvietettä, toiselle se voi näyttäytyä pahimpana pakkopullana, mitä löytyä saattaa.

"Maantieteelliset seikat saattavat vaikuttaa siihen, ettei koskaan käy taidemuseossa. Eli jos asuu kauempana taidemuseokeskuksista. Ja kun lähtee kaupunkiin käymään, niin siellä on ehkä jotakin tärkeämpää hoidettavaa."

Kohua herättävät taiteilijat saattavat kuitenkin ajoittain houkutella museoon uusia kävijöitä. Museoiden vakiokävijä on pysynyt samana vuodesta toiseen. Hän on hyvinkoulutettu, keski-ikäinen nainen.

"Tutkimusten mukaan ne ovat juuri naishenkilöt, hyvinkoulutetut, nuoret keski-ikäiset ja ikääntyneet, jotka käyvät eniten museoissa. Koulutus on siinä hyvin tärkeä asia ja tausta, eli onko kasvanut urbaaniympäristössä", hän toteaa.

Ilmoita asiavirheestä