Barack Obama ottaa tiistaina vastaan mahdottoman tehtävän. Kaikkiin odotuksiin ei mitenkään voi vastata. Mutta jo tunnelman muuttuminen olisi oleellisen tärkeä saavutus.
Tiistaina Washingtonissa järjestetään Barack Obaman virkaanastujaisseremonia. Siitä odotetaan ennennäkemättömän seurattua tilaisuutta, jota varten on organisoitu ennennäkemättömän tiukat turvatoimet. Poikkeuksellinen presidentti ottaa viran vastaan poikkeuksellisena aikana.
Obaman kohdalla ylisanat tuntuvat kuluvan loppuun jo ennen kuin hän on edes presidenttinä aloittanut. Siihen on helppo löytää selityksiä Obaman persoonasta, päättyvästä George W. Bushin virkakaudesta ja elettävästä talouskriisistä.
On silti aivan kohtuutonta odottaa, että tiistain jälkeen kaikki olisi toisin.
Toki on ilmeistä, että muutosta on tulossa. Obaman myötä vaihtuu koko Washingtonin valtakoneisto puolueelta toiselle. Kyse ei ole vain presidentin henkilöstä, vaan koko Yhdysvaltain politiikan taustalla olevan ajattelutavan vaihtumisesta.
Kenen tahansa presidentin tehtävä on tietysti pitää kiinni maan kansallisista intresseistä, mutta sen voi tehdä monin eri tavoin. Esimerkiksi ulkopolitiikassa ja ilmastopolitiikassa on lupa odottaa linjauksia, jotka suuresti poikkeavat Bushin vuosista. Yksi symbolisesti merkittävä päätös on lupaus Guantanamon vankileirin sulkemisesta.
Tällaisiin asioihin Yhdysvaltain presidentti voi suoraan vaikuttaa, ja normaaliaikoina Valkoiselta talolta ei muuta odotetakaan. Obaman kannalta ongelmana on, että tällä kertaa tämä ei riitä.
Talouden tilanne musertaa nyt kaiken muun alleen ja on kyseenalaista, mitä asialle enää edes on tehtävissä. Yhdysvaltain valtion velka liikkuu tähtitieteellisissä määrissä ja kasvaa koko ajan uusien, pakon sanelemien tuki- ja elvytyspakettien myötä. Obama itse kaavailee todella suurisuuntaista elvytystä.
Tässä liikutaan kuitenkin tuntemattomilla vesillä. Tähän asti Yhdysvaltain on ollut helppoa saada lisää velkaa, kun halukkaita sijoittajia on löytynyt Kiinasta ja muista ylijäämäisistä maista. Se tilanne on muuttumassa. Yhdysvaltain keskuspankki on painanut surutta lisää rahaa, mitä yleensä on pienemmissä maissa pidetty varmana tienä kohti inflaatiota.
Kokonaisuus ei ole enää kenenkään hallittavissa. Maailmantalous käyttäytyy nyt tavalla, jota kukaan päättäjistä ei ole itse aiemmin kokenut. Lähin vertailukohta löytyy 1930-luvulta, mutta silloin elettiin kovin toisenlaisessa maailmassa.
Talouskriisin taustalla on niin syviä rakenteellisia tekijöitä, ettei niitä ole mahdollista yksittäisillä päätöksillä parantaa. Oleellisempaa voikin nyt olla, pystyykö Obama muuttamaan yleistä ilmapiiriä.
Taloudessa paljon on kiinni psykologiasta, luottamuksesta ja toiveikkuudesta. Obaman kauden kannalta se alue on vähintään yhtä oleellinen kuin hänen varsinaiset päätöksensä. Lähtökohta muutokseen on hyvä, sillä odotukset ovat todella korkealla.
Mutta jatkuakseen toiveikkuus vaatii tuekseen myös tosiasioita - sitä, että päätökset viedään käytäntöön ja että ne tuntuvat vaikuttavan johonkin myönteisesti. Aivan yhtä mahdollista on, että vaikkapa Yhdysvaltain autoteollisuudessa nähdään isoja vararikkoja ja Obama saa syyt niskoilleen siitä, ettei niitä pystynyt estämään.
Korkeiden odotusten ongelmana on, että silloin voi myös pudota korkealta. On silti selvää, että Yhdysvaltain vallanvaihdossa on vahvaa historiallisen hetken ja uuden alun tuntua.