Pakistanin presidentti Pervez Musharraf nousi maanantaina todennäköisesti viimeisen kerran otsikoihin. Hän ilmestyi kameroiden eteen ilmoittamaan erostaan, ja yleisin reaktio oli tämä: jo oli aikakin. Musharraf oli vuosia Pakistanin vahva mies ja maan ehdoton johtaja. Nyt hänestä oli tullut riippa, jota kaiken lisäksi odotti syyte virkarikkomuksista.
Musharrafilla oli pitkän aikaa oma, varsin merkittävä rooli maailmanpolitiikassa. Hän ajoi Pakistanin tiukasti Yhdysvaltain liittolaiseksi terrorismin vastaisessa sodassa. Ilman sitä Yhdysvaltain operointi Afganistanissa olisi ollut paljon vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta. Mutta käytännössä presidentti George W. Bush oli menettänyt avainliittolaisensa Musharrafin jo kauan ennen tämän eroilmoitusta. Pakistanin kehitys ei enää ole ollut sen presidentin käsissä.
Oman tulkintansa mukaan Musharraf pelasti Pakistanin. Mutta maa ei vaikuta kovinkaan pelastetulta. Musharrafin diktatuurin jäljiltä käsillä on ydinasevaltio, joka sijaitsee keskellä hyvin levotonta aluetta ja joka sisäisesti on pelottavankin heikko ja horjuva.
Maa on kylläkin kyennyt palaamaan demokratiaan, mutta hallitus on hajanainen eikä kukaan ole pystynyt ottamaan murhatun Benazir Bhutton asemaa keulakuvana. Vahvat armeija ja tiedustelupalvelu tuntuvat puuhaavan aivan omiaan, ja ääri-islamisteillekin löytyy tukijoita.
On toisin sanoen täysi arvoitus, mihin suuntaan Pakistanin kehitys lähtee tästä kulkemaan. Musharrafin ero oli kuitenkin välttämätöntä. Hänen pysymisensä virassa söi ilmaa uudelta siviilihallinnolta ja varjosti koko maata.
Nyt Pakistanille avautuu mahdollisuus olojen normalisointiin - mutta vasta mahdollisuus. Yhtä hyvin kehitys voi kulkea hyvinkin repiviin suuntiin. Auki on myös, millaisiksi muuttuvat Pakistanin ja Yhdysvaltain suhteet.
Paljon kertoo Musharrafin kauden sotkuisista oloista, että Yhdysvaltain arkkivihollinen Osama bin Laden on todennäköisesti piileskellyt jossain Afganistanin ja Pakistanin rajaseuduilla. Nuo kulmakunnat eivät ole kenenkään tai eivät ainakaan Pakistanin keskushallinnon valvonnassa.
Jotain Musharraf voi kiistatta katsoa itse saavuttaneensa. Hän luopuu virastaan ainakin näennäisen oma-aloitteisesti ja ennen muuta hengissä. Sellaista yhdistelmää ei Pakistanissa monelle johtohahmolle ole suotu.
paakirjoitus@kaleva.fi