George W. Bushin kaudesta on viikko jäljellä. Hän uskoi toimivansa hyvin, mutta hänen aikanaan Yhdysvallat romahti mahtinsa kukkuloilta moraaliseen ja taloudelliseen alamäkeen.
Kohta virkansa jättävässä presidentti George W. Bushissa henkilöityy ajanjakso, jonka jäljiltä Yhdysvallat on taloudellisesti syöksykierteessä ja maan asema maailmassa on jyrkästi laskenut, sekä poliittisesti että moraalisesti mitaten.
Barack Obaman virkaanastujaiset runsaan viikon päästä merkitsevät joka suhteessa selvää aikakausien vaihtumista. On mahdollista, ettei koskaan Yhdysvaltain historiassa eroava presidentti ole jättänyt seuraajalleen yhtä suurta vaikeuksien kasaa ja muutoksen tarvetta kuin nyt.
Sen jäljiltä Obamaan kohdistuu valtavia, jopa kohtuuttoman suuria odotuksia. Vaalitulos joka tapauksessa kuvasi amerikkalaisen järjestelmän kykyä uusiutumiseen. Bush on entisen presidentin poika, erittäin vaikutusvaltaisen suvun jäsen. Obama syntyi täysin toisenlaisiin oloihin.
Erikoinen oli jo tapa, jolla George W. Bush presidentiksi päätyi. Tuloksen vahvistaminen edellytti korkeimman oikeuden kiisteltyä päätöstä Floridan kyseenalaisesta ääntenlaskusta. Mutta varsinaisesti Bushia leimaa se, mitä tapahtui syyskuun 11. päivä 2001 ja kaikki sen jälkeen.
Terrori-iskujen jälkeen koko maailman sympatia oli Yhdysvaltain puolella. Amerikkalainen kansakunta ryhmittäytyi täysin presidenttinsä taakse.
Bushin hallinnolla oli vapaat kädet valita, mitä tehdä. Se valitsi toimintatavan, joka lopulta on iskenyt Yhdysvaltain omaan nilkkaan.
Bushin hallinnon politiikkaa on sävyttänyt ennen muuta ideologia, uuskonservatismi, ja siinä kävi niin kuin ideologian sokeuttamille hallinnoille aina käy. Ne tulkitsevat maailmaa omien uskomustensa eikä todellisuuden mukaan ja ajavat siinä umpikujaan. Koska Yhdysvallat on maailman vahvin valtio, harhaisen politiikan seuraukset ovat tuntuvia.
Hyökkäys Irakiin jää aikakirjoihin historiallisen suurena virhearviona. Bushin hallinto valehteli sodan perusteet ja osoitti miehityksen jälkeisen ajan järjestelyissä jatkuvaa todellisuuden tajun puutetta. Ylipäätään sota terrorismia vastaan johti siihen, että Yhdysvallat itse ryhtyi murentamaan perusarvojaan. Maa salli kidutuksen, perusti laittomia vankileirejä, lisäsi kontrollia, kavensi perusvapauksia.
Bush itse vaikuttaa toimineen hyvässä uskossa siihen, että hänen politiikkansa on ollut kohdallaan. Presidentin valta kasvoi poikkeuksellisen suureksi, mutta presidentiltä itseltään puuttui kiinnostus yksityiskohtiin. Ei hän silti voi välttää moraalista vastuuta siitä, mitä hänen kaudellaan on tapahtunut.
Bushin ilmastopolitiikka taisteli todellisuutta vastaan, ja monella muullakin saralla Yhdysvaltain johtajuus jäi puuttumaan. Moni vanha ystävä otti etäisyyttä tai joutui toteamaan, että Washingtonissa oli enemmän halukkuutta saneluun kuin vuoropuheluun.
Presidenttikauden päättyessä Yhdysvaltain asema maailmassa on selvästi laskenut. Amerikasta alkanut finanssikriisi on muuttunut globaaliksi alakierteeksi ja maa itse on syvimmässä talouskurimuksessa sitten 1930-luvun. Jopa GM:n tapaisten autojättien olemassaolo on uhattuna ja valtavasti velkaantunut valtio joutuu syytämään koko ajan lisää rahaa talouden pelastamiseen.
Ei taloussotkuissa kaikki Bushin ja hänen hallintonsa syytä ole, mutta lopputulos jää kahden keskeneräisen sodan ohella symboloimaan hänen kauttaan. Historiallisen huonoksi johtajuudeksi osoittautunut ajanjakso päättyy keskelle historiallisen syviä vaikeuksia.