Torilla tapaavat Suomessa konsertoivan Beach Boysin laulaja Mike Love ja Kalevan toimittaja Jyri-Jussi Rekinen.
Rekinen: Terve, Mike. Mitkä ovat väreilyt tällä hetkellä?
Love: Heh, hyvät ne ovat, vaikka onkin pimeää ja kylmää. Olen tottunut ilmaston vaihdoksiin. Tosin ilmasto muuttuu nykyisin niin nopeasti, että siitä pitäisi kaikkien huolestua.
Rekinen: Beach Boys ei pahemmin ympäristöasioista laulanut.
Love: Lauloipas. Meillä oli muun muassa Don´t Go Near The Water, joka oli kantaa ottava laulu.
Rekinen: Kun olit parikymppinen, olisitko uskonut että laulat vielä Beach Boysissa kuusikymppisenä?
Love: En todellakaan. Tosin otimme bändin vakavasti ja ammattimaisesti heti alussa. Huomasimme, että Brian, Dennis ja Carl Wilsonin sekä minun ja Al Jardinen äänet soivat erinomaisesti yhteen. Ei sellaista kannattanut jättää harrastukseksi.
Rekinen: Olet aina laulanut etkä koskenut mihinkään instrumenttiin.
Love: Itse asiassa soitin saksofonia aivan alussa, kun olimme nimellä Carl and The Passions.
Rekinen: Miksi et puhaltanut saksofonia Beach Boyseissa?
Love: En ollut niin kamalan hyvä siinä puuhassa, sitä paitsi bändi tarvitsi päälaulajan.
Rekinen: Taidat olla maailman ainoa ihminen, jolle The Beatles on tehnyt syntymäpäivälaulun.
Love: Juu, olin heidän kanssaan intiassa keväällä 1968 opettelemassa transendentaalista meditaatiota Maharishi Mahes Yogin opastuksella. Minulla sattui olemaan syntymäpäivä, ja he improvisoivat surf-biisin nimeltä Happy Birthday Mike Love. Se oli hienoa aikaa.
Rekinen: Meditoitko yhä?
Love: Kyllä vain. Hetki sitten viimeksi.
Rekinen: Sitten väistämätön asia. Julkaistaanko alkuperäistä 1967 tehtyä mutta yhä julkaisematonta Beach Boysin Smile-levyä ikinä?
Love: Vaikea sanoa. Brian on sen kaiken takana. Arkistoissa on kilometreittäin nauhaa. Minusta se pitäisi julkaista jonakin päivänä.
Rekinen: Kuulitko Brianin uuden Smilen, joka julkaistiin pari vuotta sitten?
Love: Toki. Se on OK, vaikka ei vedä vertoja alkuperäiselle. Brianin versiossa ei ole meidän lauluamme. Alkuperäisen Beach Boysin laulusoundi oli jäljittelemätön.
Rekinen: Se oli ainutlaatuinen. Milloin näit viimeksi Brianin?
Love: Pari kuukautta sitten, kun hain Bruce Johnstonin ja Al Jardinen kanssa kultalevyn kokoelmastamme. Samalla julkaistiin Pet Soundsin juhlapainos. Meillä oli oikein mukavaa. Emme puhuneet oikeusjutuista.
Rekinen: Yhteiset levytykset ja kiertueet taitavat olla kuitenkin utopiaa.
Love: Tällä hetkellä valmistelen soololevyäni, joten mikään muu ei mahdu suunnitelmiini. Kyseessä on vasta toinen soololevyni, joten paneudun siihen täysillä. Siinä tulee olemaan sodanvastaisia lauluja, sillä maailmantilanne on nykyisin niin paha.
Rekinen: Olet sitten vanhoilla päivilläsi ryhtynyt protestilaulajaksi.
Love: Näin on käynyt. Levylläni on myös lauluja surffauksesta, autoista ja tytöistä. Ne ovat jostakin syystä jääneet mieleeni eräästä toisesta yhteydestä (nauraa).
Rekinen: Ja protestilaulujen lomassa voit soittaa saksofonillasi freejazzia.
Love: Hahaa?jotakin rajaa sentään!