Helsinki Vanhat asiat eivät noin vain unohdu, jos ne ovat mielenkiintoisia. Hannu Aravirran pelaajauran päättymiseen liittyvä tarina on traaginen esimerkki vallasta, henkisestä väsyttämisestä ja alistamisesta. Valtaa käytti Pentti Matikainen, joka aloitti kaudella 1983-84 Kärppien vastuuvalmentajana. "Se oli kieltämättä törkeää, mutta halusin ehdottomasti, että Aravirta lopettaa ja siirtyy aisaparikseni valmennukseen. Hyvin harjoitelleena hän olisi mahtunut joukkueeseen, mutta istutin häntä penkin päässä. Keväällä 1984 hän sitten tajusi, että peliura on ohi, ja uudet haasteet kutsuvat", Matikainen kertoo kuin eilispäivän asian. Kello on kuitenkin tikittänyt 19 vuotta. Aravirran ura päättyi varsin varhain, vain 31-vuotiaana. "Näin jo silloin, mikä potentiaali hänessä on johtajana. Minulle ei ole ollut mikään yllätys, että hän on menestynyt elämässään ja urallaan niin hyvin", Matikainen suitsuttaa. Matikainen vakuuttaa, että Aravirralle ei jäänyt tapahtumasta mitään katkeruutta. Aravirta vahvistaa Matikaisen arvion oikeaksi. "Olin huikeassa kunnossa, ja yritin vielä yhtä nostetta pelaajauralleni, joten juuri silloin se oli tiukka paikka, mutta pian havaitsin, että minulla on jääkiekolle annettavaa myös valmennuspuolella. Pena oli Suomen ensimmäinen valmentaja, jolla oli työhön ammattimainen ote", Aravirta antaa synninpäästön hymyssä suin. Valmentaminen on Aravirran mielestä vähintään yhtä mukavaa kuin pelaaminen. "Valmentajana saan aistia niitä mahtavia tunnetiloja, joita pukukopissa syntyy. Tunne on lähes sama, on sitten pelaaja tai valmentaja." Yhteistyö jatkuu HIFK:ssa Aravirta oli Kärpissä Matikaisen oikeana kätenä yhden kauden 1984-85 ja siirtyi sitten seuran A-juniorien vastuuvalmentamisen kautta JYPin liigajoukkueen peräsimeen. Hyvä menestys Jyväskylässä nostatti Aravirran Jokerien valmennusjohtoon ja A-maajoukkueen kakkoseksi - kuinkas muutenkaan - Matikaisen aisapariksi 1992. Nyt ympyrä taas sulkeutuu, ja parivaljakko pääsee tekemään yhteistyötä. Matikainen, joka on HIFK:n toimitusjohtaja, palkkasi kuukausi sitten Aravirran liigajoukkueen päävalmentajaksi 2+1-vuotisella sopimuksella. "Hyville miehillä on aina käyttöä, ja HIFK sai parhaan mahdollisen", Matikainen myhäilee. Aravirralle HIFK:n valmentaminen on suuri urheilullinen haaste. "NHL:ssä on aina ollut tapana että GM (toimitusjohtaja) palkkaa valmentajaksi hyvän ystävänsä. Penan ja minun yhteistyö on Suomen oloissa laatuaan ensimmäinen. Tunnemme toisemme 20 vuoden takaa, ja välimme ovat todella avoimet", Aravirta kiittelee. Kärppäsopimuksesta tasan 20 vuotta Matikainen valmensi Kärpissä neljä kautta vuosina 1983-87. Kärppäsopimuksen tekemisestä on aikaa tasan 20 vuotta. Silloin ilmapiiri oli salamyhkäinen. "Paavo Pikkarainen soitti minulle Lappeenrantaan ja pyysi käymään Oulussa. Paavon ohjeiden mukaisesti kävelin lentoaseman nurkalla sijaitsevaan harmaaseen Mazdaan, koska meitä ei kuulemma missään nimessä saanut nähdä yhdessä", Matikainen muistaa. "Ajoimme suomalaiselle klubille ja jossakin hämyisessä kabinetissa sopimus syntyi nopeasti. Paikalla olivat lisäksi Pertti Huhtela, Jorma Nykänen ja Reijo Tauriainen." Kärpät mitaleille neljä kertaa Matikainen innostui Kärppien kovaan kokoonpanoon, sillä SaiPassa hänellä oli käytettävissään vain kaksi huippupelaajaa; Heikki Mälkiä ja Petri Skriko. "Kärpissä oli silloin peräti 11 huippunimeä. Ouluun syntyi pian valtava kiekkobuumi, mikä oli minun omalle uralleni todella hyvä ponnahduslauta", A-maajoukkueen peräsimeen 1987 noussut Matikainen painottaa. Hän vei Kärpät joka kerta mitaleille, mutta täysosuma jäi puuttumaan. "Silloin ei pelattu mitäänsosiaali-play offia, vaan mitaleista pääsi kappailemaan vain neljä runkosarjan parasta. Kärppien suoritus oli kova", Matikainen kehaisee. Melkein kultaa Prahassa 1992 Matikainen oli omalla aikakaudellaan kansainvälisten kaukaloiden ja arvokisojen suuri suomalainen esitaistelija. Hän laukaisi paineet, joissa kansakunta oli kärvistellyt ilman mitalia ikuisuudelta tuntuvan ajan. Calgary 1988 olympiahopeaa, Praha 1992 MM-hopeaa, Canada cup 1991 pronssia. Matikaisen mitalisuora on komea, mutta täysosuma puuttuu. "Ei ole jäänyt katkeruutta, sillä ensimmäiset mitalit ovat aina ensimmäisiä." Kolmesta arvokisamitalista lähimpänä kultaa oli Prahan MM-hopea. "Jos olisi edes yksi päivä tai edes tunteja enemmän valmistautua finaaliin, Suomi olisi voittanut MM-kultaa. Koska teimme historiaa, tunne oli uusi, eivätkä pelaajat saaneet nollatuksi ajatuksiaan", Matikainen puhisee. Saavutuksista kovin - ja yleisesti aliarvostetuin - on Canada cupin pronssi. "Silloin kaikilla joukkueilla oli paras kokoonpanonsa, Neuvostoliittokin oli voimissaan, Kanadalla oli aivan huikea tähtisikermä Wayne Gretzkyn johdolla, ja turnaus pelattiin NHL-säännöillä. Itse arvioin savutuksen samalle tasolle kuin Naganon olympiapronssi 1998." Tukijoukot kasvaneet Nykyjääkiekossa leijonien päävalmentajan tukijoukot ovat huomattavasti suuremmat kuin Matikaisen aikana. "Silloin ei ollut muun muassa video-vakoilua, eikä apuvalmentjia, vaan katselimme Jortsun (Hannu Jortikka) kanssa itse tulevien vastustajien pelejä paikan päällä." "Tässä suhteessa Aravirta päsee helpommalla kuin minä, mutta toisessa päässä hänellä on VIP-vieraiden ja mediaväen kanssa aivan valtavasti enemmän velvollisuuksia kuin mitä minulla oli", Matikainen huomauttaa. "Se oli myös sitä aikaa, että maajoukkueessa oli pelaajia, jotka olivat mukana pelkällä lahjakkuudella ja kävivät päivällä töissä. Nykyään majoukkueeseen voi päästä vain äärimmilleen trimmattu ammattimainen huippu-urheilija, joka osaa pelata myös jääkiekkoa."