Vuonna 1952 erään clevelandilaisen radiojuontajan kerrotaan yhdistäneen kaksi mustien kielestä lainattua verbiä. Yksi oli rock (keinua, huojua) ja toinen roll (pyöriä, vieriä).
Rock'n'rollin keksijä voisi siis olla radiojuontaja Alan Freed. Hän ei keksinyt musiikkia, vaan nimen kahden mustien kielestä lainatun verbin perusteella.
Freed tutustutti valkoiset nuoret rhythm & bluesiin, jonka hän nimesi uudelleen rock'n'-rolliksi, jotteivät heidän vanhempansa huolestuisi. Kummallista kyllä, sillä molemmat termit ovat väritykseltään seksuaalisia.
Ilman AM-keskiaaltojen riippumattomia radioasemia rock ei olisi lyönyt itseään läpi. Juontajat olivat valmiita ottamaan suuria riskejä, solvauskirjeistä fyysisiin uhkauksiin, esittääkseen uutta "neekeritaidetta".
Freed oli ensimmäinen heistä, joka nousi kuuluisuuteen.
Ensimmäinen rockkonsertti
Suurten järvien alueella 15. joulukuuta 1922 syntynyt Freed aloitti uransa urheilutoimittajana. 1949 hän muutti Clevelandiin ja tutustui rhythm&bluesiin. Freed rakasti ennen kaikkea mustien ääniä.
Hän työskenteli WJW-radiokanavalla ja käytti lempinimeä Moondog. Freed järjesti Moondog Coronation Ball -konsertin Clevelandin Areenalla, jota pidetään ensimmäisenä rockkonserttina.
Freedin kerrotaan keksineen ilmauksen rock and roll pian konsertin jälkeen. Kukaan ei tiedä, mikä oli inspiraation lähteenä.
Historiantutkijat ovat maininneet Dominoesien kappaleen Sixty Minute Man (1951), Bill Haley & The Cometsin Rock theJointin (1952) tai Wild Bill Mooren We're Gonna Rock, We're Gonna Rollin (1948).
Varmaa on, että Freed vaati tekijänoikeuskorvauksia kaikilta, jotka käyttivät uudissanaa.
Veropetoksia,
viinaa
Vuonna 1954 Alan Freed pääsi kunnian kukkuloille. Newyorkilainen WINS-radioasema otti hänet töihin huippupalkalla. Freedillä oli vapaat kädet soittaa rockia radiossa.
Ilman häntä Chuck Berryn tai Bo Diddleyn ura olisi edennyt hitaammin. Freed asetti etusijalle alkuperäislevytykset ja nyrpisti nenäänsä valkoisten sievistellyille versioille.
Freedistä tuli konservatiivien silmätikku. Häntä syytettiin yllytyksestä mellakointiin, kun 1957 hänen ABC-kanavalla esitetyssä televisio-ohjelmassaan nähtiin musta laulaja tanssimassa valkoisen katsojan kanssa.
Freedin alamäki ilahdutti vanhaa Etelää. Hän ei ollut ollut moraaliltaan moitteeton. Freed vaati säveltäjiltä oman nimensä ottamista mukaan laulujen tekijätietoihin vastineeksi lupauksesta esittää kappale ohjelmassaan.
Niinpä hänet oli eräässä vaiheessa kirjattu yhdeksi Chuck BerrynMaybellenen tekijöistä.
Marraskuussa 1959 skandaali katkaisi hänen nousunsa. Freediä syytettiin eräiden muiden juontajien kanssa lahjusten vastaanottamisesta levy-yhtiöiltä. Freed ei ollut ainoa, mutta hän joutui maksamaan kaikkien puolesta.
Erottamisensa jälkeen hän joutui syytteeseen veropetoksesta. Hän lohduttautui alkoholilla, johon hän kuoli 43 vuoden iässä 20. tammikuuta 1965.
Sarjan aiemmat osat on julkaistu 22.1. ja 27.1.