Melkoinen osa ihmiskunnasta näprää päivät pitkät tietokoneen hiiren kanssa. Harva heistä taitaa enää uhrata ajatustakaan sille, kuka mahtoi keksiä tuon siimahännän, josta on tullut käytetympi työkalu kuin kynästä tai vasarasta. Vastaus kysymykseen käveli vastaan kysymättäkin: tohtori Douglas Engelbart, 82.
Stanfordin eliittiyliopiston konferenssisalissa Kaliforniassa äskettäin puhuneen "Dougin" ryhti oli jo painunut ja välillä hän sanoi unohtaneensa, mitä seuraavaksi pitäisi sanoa. Yleisö kuunteli joka tapauksessa hiiren hiljaa jo pelkästä kunnioituksesta lukuisista uraauurtavista keksinnöistään huolimatta melko vähän tunnettua tiedemiestä.
Voi laskea, että hiiri täyttää tänä vuonna pyöreitä vuosia. Engelbart nimittäin haki yhdessä tietokoneinsinööri William Englishin kanssa 1967 patenttia keksinnölleen. Patentti nro 3541541 tuli kolme vuotta myöhemmin. Keksinnön nimi oli suomeksi suurin piirtein "näyttöjärjestelmän X-Y -paikanninosoitin". Keksijäryhmään kuulunut sanaseppo risti sen sattuneesta syystä hiireksi. Ensimmäinen hiiri oli puinen pikkulaatikko, jonka sisällä oli kaksi pyörää ja päällä punainen nappi.
Hiiren lyhyessä historiassa on kohtalon ivan kirjoittama sivu. Engelbartin ja Englishin patentti raukesi käyttämättömänä 1980-luvulla ennen kuin tietotekninen vallankumous teki hiirestä jokamiehen työkalun. Stanfordin tutkimusinstituutti SRI möi suuressa viisaudessaan hiirilisenssin tietokoneyhtiö Applelle vaivaiseen 40 000 dollarin hintaan! Voisi kuvitella, että tämä kauppa kaduttaisi myyjää vielä enemmän kuin aikoinaan Alaskan myynti Venäjää.
Engelbartista on sanottu, että hän oli kaksi vuosikymmentä aikaansa edellä. Hänen windows-versiotaan ei aikoinaan pidetty ylipäätään patenttikelpoisena. Nythän elämä ilman Windowsia on suurin piirtein kuin ennen muinoin pilvinen päivä ilman aitan polulla astellutta emäntää.
Engelbartin harmaat aivosolut olivat enemmän tai vähemmän mukana myös, kun kehitettiin pöytätietokoneen konseptia, hypermediaa, sähköpostia, internetiä, videokonferenssitekniikkaa ja kymmeniä muita meille jo niin kovin arkipäiväisiä asioita. Kaikkiaan hänen nimissään on yli 40 patenttia.
Nyt jo harmaatukkainen herrasmies aloitti sen mistä pipopäiset nörtit nyt jatkavat. Suurin ero taitaa olla siinä, että nämä myöhempien aikojen propellipäät tuotteistavat ja rahastavat aivoituksensa nopeammin ja Engelbartia paremmalla menestyksellä. Hänestä ei tullut koskaan upporikasta - eikä hän tainnut sellaiseksi janotakaan. Engelbart puhui Stanfordissakin tyylilleen uskollisena maailman monimutkaisten ongelmien ratkaisusta kollektiivisen älyn ja teknisten apuvälineiden avulla, ei rahasta. Tällainen puheenparsi on globaalimaailmassa kovin epämuodikasta, mutta virkistävää.
Ajan riento on muuttunut rajummaksi sitten Engelbartin päivien. Samalta Stanfordin kampukselta ponnistivat maailmanmaineeseen esimerkiksi venäläislähtöinen Sergei Brin ja amerikkalainen Larry Page. Nyt 33- ja 34-vuotiaat Brin ja Page keksivät hakukone Googlen. He olivat Engelbartia parempia ainakin liikemiehinä: molempien omaisuus on Forbesin tuoreimman pohattalistan mukaan 16,6 miljardia dollaria. Tuo omaisuusmassa tuo heille sijan 26 maailman rikkaimpien taulukossa.
Mullistukset Stanfordista ja sen ympärillä olevasta Piilaaksosta eivät varmasti lopu hiireen ja Googleen. Tulevaa voi visioida vaikkapa tiedosta, jonka mukaan Stanfordin opiskelijoista enää 30 prosentilla on televisio. Senkin tilalle on tullut yhä enemmän ja enemmän tietokoneruutu. Googlen pääjohtaja Eric Schmidt maalaili äsken yhtiön tavoitteeksi, että hakukoneen käyttäjät löytäisivät sieltä käyttökelpoisia vastauksia vaikkapa kysymyksiin "Mitä tekisin huomenna?" ja "Minkä työpaikan ottaisin?" Järkeenkäypiin vastauksiin on vielä pitkä matka, sillä kun nämä kysymykset kirjoittaa nyt suomeksi Googleen, vastaukseksi tulee niitä näitä.
Oli Stanfordissa tavallisiakin asioita. Polkupyöriä saattoi vuokrata helposti, ja kirjakauppa oli himolukijan taivas. Pakollinen Stanford -t-paita jäi ostamatta, koska kohu-uutinen kertoi, että niiden valmistukseen on käytetty halpatyövoimaa. Kampusmielenosoitus tätä vastaan johti useisiin pidätyksiin.
Periamerikkalaista oli sekin, että hiiren keksijä Engelbart järsi muiden mukana lounaakseen seminaarijärjestäjien tarjoamaa, paperipussista löytynyttä voileipää.