Tässä on mies, joka ei osannut sanoa ei: ei Oulun Työväen Näyttämölle, eikä teatteritaiteelle.
Niinpä Mika Nuojua ohjaa Hupisaarten tämän kesän teatterikappaleen Mies joka ei osannut sanoa ei.
Risto Jarvan 30 vuoden takaisen menestyselokuvan käsikirjoituksessa on joitakin eväitä, jotka tuntuvat istahtavan Ouluun. Jussi Kylätasku kirjoitti vanhasta puutalokaupunginosasta, joka aiotaan purkaa ja rakentaa tilalle betoninen kerrostaloalue.
"Matti Kuikkaniemen sovituksessa taistellaan pienestä luonnonsuojelualueesta. Pidetään se siellä, mutta olen lisännyt joukkoon muutamia repliikkejä vanhojen talojen repimisestä. Halusin asian takaisin, koska se oli iso teema alkuperäiskäsikirjoituksessa", paljastaa Nuojua.
Oulun Työväen Näyttämö maustaa keitosta vähän muillakin omilla höysteillä. Mukana on esimerkiksi kaupunginvaltuusto, joka toimii samalla kaupunginorkesterina.
"Se on selvää säästöä!" Nuojua huikkaa.
Onko valtuustoväki näköiskuvia tai karikatyyrejä täkäläisistä päättäjistä?
"Ihmiset poimivat aina teatterista omia asioita ja tunnistavat eri piirteitä. Tämä on hyvin pitkälle koomisviritteinen kesäteatterinäytelmä eikä pyri mitenkään osoittelemaan, ei ainakaan suoraan. Kaupunginjohtaja, pankinjohtaja ja muut ovat valmiita Kuikkaniemen hahmoja", Nuojua kieltää.
Lavalla nähdään tarinaa kommentoiva hevonen (Pekka Hyväri), pappi joka ei osaa sanoa ei (Jooel Tervaskanto) ja nainen joka tietää mitä tahtoo (Tuija Käkelä).
Risto Jarvan elokuva on Nuojuan mielestä herttainen, jännän melankolinen. Siinä on paljon musiikkia.
"Tekstin taittaminen kesäteatteriin vaatii, että siitä tehdään musiikkikomedia."
Olli Roman onkin sovittanut OTN:lle 70-luvun FinnHitsejä.
Näyttelijä Mika Nuojua on tehnyt paljon komiikkaa. Mitä koomikko ajattelee komediasta ja komiikasta?
"Komiikkaa tarvitaan, eikä se ole helppoa. Se vaatii ajattelua ja rytmitystä, työtä ja keskittymistä. Draamaa on ehkä jopa helpompi tehdä kuin komediaa."
Naurua vedet silmissä ja selkäkeikkaa
"Tykkään tehdä komediaa. Tykkään nähdä, että ihmiset nauravat. Yleisössä saattaa olla ihmisiä, jotka eivät ole nauraneet pitkään aikaan, ja sitten he ulvovat vedet silmissä ja heittävät selkäkeikkaa. Se on terapeuttista minullekin, samalla lailla kuin katsojalle. Minun missioni teatterissa on saada liikutettua katsojaa."
Älkää ihmetelkö, jos Hupisaarilla käyskennellessänne kuulette kesäteatterin suunnasta naurun rytkettä ja ryhmähihitystä.
"Vitsit ja koomiset asiat täytyy itse ensin nauraa harjoituksissa pois. Esityksissä sitä pyrkii keksimään vielä mojovampia iskuja. Komedia sallii tällaisen näyttämöllisen pelin vakavaa draamaa paremmin."
Nuojua on itsekin OTN:n kasvatti. Hänet nähtiin Hupisaarilla Shakespeare-klassikossa Kuinka äkäpussi kesytetään (1989) ja Tarmo Koiviston sarjakuvan pohjalta tehdyssä Mämmilässä (1990).
"Mukana on edelleen muutamia samoja tekijöitä kuin silloin: Jouni Tiensuu, Pekka Hyväri ja Pekka Kesälahti. On kiva, että Työväen Näyttämöllä on sekä kokenutta kaartia että nuoria, jopa ensikertalaisia mukana."
Säpsystä kauppias Ernistä meinasi tulla rasite
Mika Nuojua valloitti Helsingin kaupunginteatterissa sydämiä Vaahteramäen Eemelinä pari vuotta sitten. Hän briljeeraa kohta neljättä vuotta myös tragikomediassa Kiviä taskussa yhdessä toisen oululaislähtöisen näyttelijän Martti Suosalon kanssa. Silti hän arvelee, että monet muistavat hänet kauppias Erninä televisioelokuvasta Liian paksu perhoseksi. Roolisuoritus olikin ikimuistoisen huikea.
"Siitä tuli kansan suosikki. Siinä oltiin isojen asioiden äärellä, ihmisen sisässä. Siitä jäi myös vähän rasite ja jatkossa minua pyydettiin samanlaisiin rooleihin. Mutta leimasta pääsee irti, kun tekee erilaisia rooleja", Nuojua kertoo.
Viime aikoina ohjaustyö on alkanut kiinnostaa Mika Nuojuaa yhä enemmän. Hän saattaisi olla kiinnostunut työskentelystä Oulussa myös jatkossa.
Oulun Työväen Näyttämö: Mies joka ei osannut sanoa ei. Ensi-ilta Hupisaarilla juhannusaattona 24.6. kello 19. Ohjelmistossa 31.7. saakka.