Pauli Virralle se on Vihreät niityt, Pertti Haipolalle Hurmio ja Seija Niemelle Täysikuu. Peter von Bagh nostaa esiin Öiset kitarat ja Jukka Perko valssin Yö kerran unhoa annoit.
Olavi "Ola" Virta on Suomen eniten levyttäneitä artisteja ja jokainen löytää laulujen joukosta sen, joka viehättää eniten. Tutkija Seija Niemi kuvaakin Virran lauluja muutaman minuutin mittaisiksi minisaduiksi aikuisille. Jokainen kappale on oma kertomuksensa.
Virta levytti vuosina 1939-1966 lähes 600 laulua. Omia sävellyksiä tähti teki parisenkymmentä ja sanoituksia kymmenkunta. Suosituimmiksi nousivat Virran tangot Sä et kyyneltä nää ja Punatukkaiselle tytölleni, johon Virta teki sävelen.
Vuonna 1972 kuolleen iskelmätähden ja tangokuninkaan syntymästä tulee tänään sunnuntaina 90 vuotta.
"Tasavuosia olemme yleensä juhlineet. Sunnuntaina harjoittelemme kotonani maaliskuun laivakonserttia ja meille tulee paljon laulajia ja orkesteri on paikalla", kertoo Olavi Virran poika Pauli Virta.
Pauli Virta sanoo, että päällimmäisenä Olavi Virrasta ovat hänelläkin mielessä laulut ja elokuvaroolit.
"Ne ovat nyt niin voimakkaasti esillä. Varsinaista isää en ole joutanut juurikaan ajattelemaan. Ehkä isä-jutut tulevat vasta kun päästään sunnuntain yli."
Pauli Virta saa vastailla isäänsä koskeviin kysymyksiin monta kertaa viikossa, mutta hän ei pane sitä pahakseen.
"Paitsi soitot, jotka tulevat ravintoloista yöllä, ovat joskus tyhmiä. Ihmiset ovat lyöneet jostain asioista vetoa ja haluavat selvittää ne."
Pauli Virran mielestä on hienoa, että Olavia muistetaan lämmöllä. "Olen siitä onnellinen."
Älytön taiteilija
Pauli Virta luonnehtii isäänsä aivan älyttömäksi taiteilijaksi, siksi lahjakas mies oli. Isänä hän oli erittäin ankara, tupakkaa ei saanut polttaa ja kaikki paha oli syntiä.
"Ja se on selvä, ettei häntä paljon näkynyt kotona. 1950-luvulla, jolloin minä elin lapsuuttani, isä oli koko ajan reissussa."
Pauli Virta luettelee: isällä oli kolme musiikkikauppaa, hän oli Levytukun tuotantopäällikkö ja toimitti Musiikki-Revyy -lehteä. Hän omisti kirjapainon, Rotapainon, ja keräili reseptejä, teki lauluja ja kävi keikoilla.
"Mihinkä siihen perhe mahtuisi", Pauli Virta kysyy.
Olavi Virta lauloi suomeksi ja suomalaisille. Hän toki esitti kymmenkunta kappaletta englanniksi, samoin kieli taipui yhden laulun verran italiaksi ja espanjaksi. Keikoilla hän kävi kotimaan lisäksi lähinnä Ruotsissa.
"Isä oli suomalainen eikä juuri haikaillut ulkomaille. Häntä pyydettiin levyttämään ruotsiksi, mutta se ei kiinnostanut", kertoo Pauli Virta.
Olavi Virta piipahti silti Amerikassa ja toi sieltä tuliaisina muun muassa autoja ja keittiökalusteita. "Se oli aikaa, jolloin rahaa oli kuin roskaa ja se piti näyttää."
Olavi Virta esiintyi myös lukuisissa elokuvissa. Elokuvaohjaaja Peter von Baghin mielestä taiteilija suoriutui elokuvarooleistaan "ihan kohtuullisesti" ollen muun muassa Armand Lohikosken elokuvien miellyttävä perusesiintyjä.
"Laulajat ylipäätään ovat luontaisia esiintyjiä, esimerkkeinä Bing Crosby, Elvis Presley tai Frank Sinatra", luettelee Bagh ja sanoo, että Virrassa oli samaa, pehmeää karismaa.
"Laulajat esiintyvät toiselle areenalla ja pärjäävät valkokankaallakin. Ei Virta merkittävä näyttelijä ollut, mutta kunnollinen."
Pauli Virta uskoo, että jos Olavilla olisi ollut enemmän aikaa, olisi elokuva kiinnostanut enemmänkin. "Sellainen ensirakastajan rooli hänelle olisi sopinut."
Uran käännekohta
Vuosikymmeniä myöhemmin tutkija Seija Niemi kiinnostui aiheesta ja halusi selvittää miten julkinen sana käsitteli Virran tähteyttä. Niemen gradu "Julkisuuden Janus-kasvot - Olavi Virran julkisuuskuvan muutos aikakauslehdissä 1945-1972" valmistui keväällä 2003.
"Minua jäi vaivaamaan se, että voiko lehdistöä syyttää siitä, että Virran ura kääntyi niin radikaalisti laskuun."
Turun yliopistossa työskentelevä Seija Niemi toteaa, että uran alkuaikoina Virtaa käsiteltiin silkkihansikkain ja hyvää aikaa kesti parikymmentä vuotta. Ilomantsin keikan jälkeinen lehtikirjoittelu oli uutta ja niin sanottu keltainen lehdistö oli vasta syntymässä.
"Kyllä Virta kärsi kohtuuttomaksi kokemastaan lehtikirjoittelusta ja riepottelusta. Mutta ura meni alaspäin myös henkilökohtaisista syistä. Hän sairasti muun muassa sokeritautia ja käytti liikaa alkoholia."
Tutkija harmittelee, että Virrasta puhuttaessa muistellaan liian usein 1960-luvun sortunutta mestaria. "Enemmän saisi muistaa 1950-luvun glamouria. Virta oli silloin niin ehdoton tähti, Suomen ensimmäinen iskelmätähti."
Samaa mieltä on Peter von Bagh. Hän toteaa, että suomalaisten logiikka on siinä mielessä kieroutunut, että rappeutuneessa vaiheessa olevia pidetään arvottomampina kuin muita.
Ohjaaja myös tapasi Virran tehdessään hänestä elokuvaa.
"Virta oli silloin hyvin sairas, mutta hänen nopeaälyisyytensä näkyi. Huonosta kunnostaan huolimatta hän oli mies, joka oli tottunut hallitsemaan tilanteita ja olemaan isojen hahmotusten herra. Hänellä oli kuninkaallinen ote huolimatta siitä, että oli fyysisesti lähes avuton."
Intohimona ruuanlaitto
Yksi Olavi Virran intohimoista oli ruuanlaitto ja lempiruokia lihapullat, "nuo herkulliset pallukat". Rakkauden ruokaan on perinyt myös Pauli Virta, joka kokosi isänsä herkut vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjaan Keittiötango.
Pauli Virran yritys Oy PVP-Voice Ab toimii vanhassa kansakoulussa Kiskossa, Salon lähellä. Yritys tekee duppauksia ja Pauli Virta hoitaa myös muonituksen leireillä, joilla opetetaan lapsille ja nuorille duppauksen saloja.
"Mutta kelläpä olisi. Ei sellaista laulajaa ole eikä tule toista."