Tavallinen oululainen kaukolämpöasiakas nauttii tasaisesta lämmöstä eikä välttämättä paljon ajattele sitä, mistä lämmin olo juontaa juurensa. Hän ehkä tietää, että Toppilan voimalaitoksessa palaa enimmäkseen turvetta ja sen lisäksi puuta. Pääasia on, että lämpöä riittää.
Turvesoiden tuntumassa sijaitsevien vesistöjen liepeillä asuvilla tai lomailevilla ihmisillä puolestaan on monesti sanomista turvetuotannosta.
Hyvinkin kitkeriä mielipiteitä kuulee turvetuotannon turmiollisesta vaikutuksesta, kun vesistöt kärsivät. Turpeen käyttö kuumentaa mieliä vuodesta toiseen.
Nykyinen hallitus esitti ohjelmassaan turpeen polton vähentämistä Suomessa kolmanneksen verran vuoteen 2025 mennessä, ja tämä tähtäin on ilmeisesti tulossa myös ilmastostrategiaan.
Energiateollisuuden suunnasta kysellään, miksi turpeesta ajatellaan keljusti, vaikka turve on kotimainen polttoaine ja vaikka se tarjoaa työpaikkoja tuhansille. Uudella tekniikalla pystytään teollisuuden mukaan pitämään turpeennoston haitatkin kurissa paremmin kuin ennen.
Energiateollisuus ry myös laskee, että päästökauppa painaa ilmastopäästöt EU-tasolla juuri sille tasolle, miten poliittisesti päätetään. Siihen ei vaikuttaisi tippaakaan se, käytetäänkö Suomessa enemmän tai vähemmän turvetta.
Turve on hiilidioksidipäästöjen ja ilmastovaikutusten kannalta tunnetusti suurin piirtein yhtä paha asia kuin kivihiilikin, jonkin verran pahempikin.
Turpeenkaivuun osuus ravinteiden eli fosforin ja typen kokonaiskuormituksesta Suomen vesistöihin on vain prosentin luokkaa. Turpeen vastustajia kismittävät kuitenkin erityisesti kiintoaineiden valumat, joita on koettu olevan paikoin paljonkin.
Etenkin eteläisessä Suomessa järvien ja mökkirantojen liettyminen on aiheuttanut hyvin äänekästä kritiikkiä, ja Kehä III:n sisäpuolella tämä tuntuu nousevan poliitikoiden puheissa tärkeimmäksi asiaksi.
Turpeen käyttöä vähennetään hallituksen mukaan suunnitelmallisesti sen aiheuttamien päästöjen ja muiden ympäristöhaittojen vuoksi siten, ettei turve korvaudu hiilellä.
Mutta jos turpeen käyttö vähenee, sen korvaaminen muilla kotimaisilla energianlähteillä ei näytä käyvän tuosta vain. Puuta ei kumma kyllä tunnu Suomesta löytyvän tarpeeksi lämpökattiloissa poltettavaksi.
Kivihiilen ja muun tuontienergian käyttö on noussut merkittävästi turvepulan vuoksi jo tänä talvena. Oulussa kivihiiltä ei ole vielä tarvittu.
Energiapuun käyttö on ollut iso puheenaihe ja onhan sen käyttö lisääntynytkin, mutta ei vielä tarpeeksi. Hinnan olisi metsänomistajan näkökulmasta hyvä parantua. Metsäenergian hinnan nousu ei tietysti ole energiayhtiöille mieleen.
Metsänhoidosta vieraantuneet kaupunkilaismetsänomistajat eivät hevillä myy risuakaan energiapuuksi, jos he eivät viitsi myydä metsiään sellu- tai tukkipuiksikaan. Jos puunmyyjälle ei jää touhusta tarpeeksi tuloja, se ei motivoi.
Tavallisella metsänomistajalla on kovin monta asiaa pohdittavana, kun alkaa tuumia metsänsä hyödyntämistä. Kenelle myisi, kuka ostaisi? Kuka tekisi työt? Miltä metsä näyttää, kun siellä on metsäkone vieraillut, kauanko menee ennen kuin juuri tässä metsässä on taas puita?
Moni ei viitsi edes ottaa selvää kaikista noista asioista.
Puuta kaikin mokomin poltettakoon kattiloissa lisää, jos sitä vaan on tarjolla. Aikoinaan parjatun ja hylätyn metsän pinta-alaverotuksen palautus voisi esimerkiksi yllyttää joitakin metsänomistajia puu- ja energiapuukauppoihinkin.
Mutta kuinka suuri pinta-alaveron pitäisikään olla, että keskimääräiset vain 30 hehtaaria metsää omistava nykyinen kaupunkilainen sen takia vaivautuisi myymään metsäänsä?