Sanna Moilanen, 32, ohjaa liikuntakeskus Hukassa ryhmäliikuntalajeja voimaharjoittelusta venyttelyyn, neuvoo omavalmennusasiakkaita ja toimii taitoluistelijoiden fysiikkavalmentajana.
Samppa Jaakola, 34, työskentelee Oulun Pyrinnön voimisteluvastaavana, hoitaa naisten Kärppä-joukkueen fysiikkavalmennusta ja ohjaa pilatestunteja.
Moilanen ja Jaakola pitivät Kalevan pyynnöstä viikon ajan liikuntapäiväkirjaa. ODL:n liikuntaklinikan liikuntafysiologi Hannu Kaikkosen ehdotuksesta he kokeilivat myös sykevälitallennusta, joka mittaa stressin ja palautumisen vaihtelua.
Päiväkirja paljastaa, että Sanna Moilanen liikkuu aktiivisesti työn puolesta parikymmentä tuntia viikossa. Lisäksi hän ulkoiluttaa koiraansa ja liikkuu kevyesti vapaallakin.
Työajat vaihtelevat aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja tuurauspyyntöjä saattaa tulla lyhyelläkin varoitusajalla. Epäsäännöllinen työ ei himoliikkujaa haittaa.
"Minusta ei ole yhtään hullumpi vaihtoehto, että elämä pyörii urheilun ympärillä. Mieluummin olen työn vuoksi väsynyt fyysisesti kuin henkisesti."
Työ vaatii myös sosiaalisia taitoja, sillä harva jaksaa oman rehkimisensä ohella jutella mukavia ja kannustaa muita hymyssä suin. Moilasen mielestä positiivisuuden on pakko tulla luonnostaan.
"Ei tässä työssä voi olla teennäisesti iloinen. Välillä on tietenkin huonompia päiviä, mutta ei sitä tule ikinä asiakkaille näytettyä."
Moilasen päiväkirjaviikko oli melko tavallinen lukuun ottamatta lauantain koulutuspäivää. Yleensä hän pyrkii pitämään viikonlopun vapaana. Hannu Kaikkonen huomaa tavallista aktiivisemman lauantain sykevälitallennustuloksista.
"Harva urheilijakaan tekee yhdessä päivässä noin rankkaa treeniä. Jos tuollainen rasitus toistuu usein, ajaa itsensä äkkiä loppuun", Kaikkonen sanoo.
Moilanen kertoo koulutuspäiviä olevan kalenterissa vain kerran kolmessa kuukaudessa. Siitä huolimatta Kaikkonen suosittelee huolehtimaan palautuksesta ja pitämään välipäivän esimerkiksi aina kolmen treenipäivän jälkeen. Lisäksi joka kolmas tai neljäs viikko olisi hyvä ottaa reilusti kevyemmin.
Aktiiviliikkujana Moilanen tietää itsekin palautuksen tärkeyden, muttei voi yksityisyrittäjänä oikein jättää töitä tekemättä.
"Mutta kyllä sitä väkisinkin tulee välillä tehtyä rauhallisemmin, kun ei aina jaksa vetää täysillä", Moilanen kertoo.
Kaikkonen huomauttaa, että ajan myötä ihmiskeho tottuu rankkaankin rasitukseen. Kovalla harjoitusmäärällä liikunnan terveysvaikutukset eivät vain ole enää ihanteelliset. Sanna Moilanen on kuitenkin tähän asti välttynyt liikuntatyössä piileviltä riskeiltä eli ylikunnolta ja rasitusvammoilta.
Samppa Jaakola sen sijaan on kokenut työn haitat nahoissaan. "Aiemmin liikuin työssä liikaa ja aloin kärsiä ylikunnon oireista. Nukuin huonosti ja olin väsynyt. Saatoin ohjata 10 ryhmäliikuntatuntia muutamassa päivässä, jolloin liikunta ei tuonut enää nautintoa."
Nykyään suurin osa Jaakolan työajasta kuluu Oulun Pyrinnön toimistolla voimisteluvastaavan tehtävissä.
"Liikun työajalla enintään 5-7 tuntia viikossa. Kaikki työn puitteissa nykyään saatu liikunta on pelkästään antoisaa."
Loppuviikon sairastuminen vähensi päiväkirjaviikolla Jaakolan fyysistä aktiivisuutta. Omaa liikuntaa olisi kertynyt viitisen tuntia enemmän ilman flunssaa.
"Mittaustulokset näyttävät pääosin palauttavilta sairastumisen vuoksi. Voimavarakäyrä on kuitenkin hyvä", Kaikkonen kommentoi.
Jaakolan kohdalla kunnossa pysyminen vaatii omaakin treeniä. Hän harrastaa vapaalla uintia, kuntosalia, tennistä ja jääkiekkoa. Liikunta rentouttaa ja poistaa stressiä, aivan kuten harrastuksen kuuluukin.
"Omasta liikunnasta huolehtiminen on sekä henkisesti että fyysisesti erittäin tärkeää", Jaakola tietää.
Myös Sanna Moilaselle liikunta toimii pikemminkin stressin poistajana kuin aiheuttajana. "Varsinkin silloin, kun pääsee yksin liikkumaan."
Yksityisyrittäjällä ei ole lakisääteisiä lomia, mutta Moilanen huolehtii jaksamisestaan pitämällä kerran vuodessa kunnon tauon. Marraskuun lopulla alkanut kolmen viikon reissu tuli jo tarpeeseen. "Luin jostain, että jos ei ole mitään päämääriä tai tavoitteita, työssä palaa herkemmin loppuun."
Urheilu on näille liikuntatyöläisille intohimo ja elämäntapa. Samppa Jaakola on omimmillaan fysiikkavalmentajana. Kiinnostus harjoitteluun juontuu omasta kilpaurheilutaustasta pallopelien ja kamppailulajien parissa.
"Tietyt lainalaisuudet pätevät lajissa kuin lajissa. Minulle on tärkeintä, että voin olla työssäni urheilullisesti hyödyksi."
Sanna Moilaselle liikunta ei tunnu työltä, vaikka hän saakin siitä palkkaa. Moilanen liikkuisi paljon muutenkin. "Se antaa niin paljon hyvän olon tunteita."