Venäjän uusi viisumikäytäntö hankaloittaa pahasti yhteistyötä yli rajan. Suomi joutuu kärsimään Moskovan joustamattomuudesta.
Viime elokuussa, kun neuvoteltiin Kaliningradin liikenteen järjestämisestä, Venäjän presidentti Vladimir Putin ehdotti EU-maille pitkän aikavälin tavoitteeksi viisumivapautta EU:n ja Venäjän välille. Jos tämä on todella Venäjän päämäärä, siihen pääsyä pohjustetaan melko erikoisella tavalla. Uudet määräykset ovat tehneet viisumin saannista ja maahan pääsystä entistäkin hankalampaa, ja ne alkavat jo vakavasti haitata kanssakäymistä yli rajan. Vasen käsi ei selvästikään tiedä, mitä oikea tekee.
Venäjän viisumin saanti on aina vaatinut kutsun tai puollon. Tavallisilla turistimatkoilla se on hoitunut matkatoimiston puolesta ilman, että matkailijan on tarvinnut sillä päätään vaivata. Vakiintuneissa liike-elämä- tai järjestösuhteissakin kutsun saaminen on sujunut vuosien mittaan vakiintuneiden käytäntöjen mukaan.
Asiat muuttuivat kuitenkin marraskuun alussa, jolloin Venäjä otti käyttöön uuden ulkomaalaislain. Samalla viisumiin tarvittavien puoltojen käsittely siirtyi ulkoministeriöltä sisäministeriölle, joka ei ollut varautunut siihen, että työmäärä kasvaa suuresti. Näin viisumisuma alkoi seistä. Ministeriön vaihto merkitsi myös sitä, että hakijoiden taustat pengotaan entistä tarkemmin. Samalla Venäjä otti käyttöön uuden maahantulokortin, joka on täytettävä, jos viipyy matkalla yli kolme työpäivää. Tämän ajan ylittävillä matkoilla myös viisumi on rekisteröitävä jossain paikan päällä.
Näin Moskovan määräykset ovat saaneet aikaan byrokraattisen painajaisen. Tavallinen hotellissa majoittuva turisti voi vielä päästä vähällä eli viisumin hakuajan pitenemisellä, jos käyttää matkatoimistoa, jonka kontaktit ovat kunnossa ja jos tyytyy kertaviisumiin. Monikertaviisumia tarvitsevat ovat sen sijaan vaikeuksissa samoin kuin kaikki ne, jotka itse joutuvat etsimään viisuminsa rekisteröinnin leimaajaa. Jopa Vienan Karjalasta on käsketty lähteä Pietariin sitä varten.
Lähialueyhteistyön vaatimat kontaktit eivät etene erityisen ripeästi, jos on ensin saatava kutsu venäläisen organisaation virallisella lomakkeella varustettuna organisaation leimalla ja nimenkirjoitusoikeuden omaavan johtajan allekirjoituksella ja hyväksytettävä se Venäjän federaation sisäministeriön passi- ja viisumihallinnossa, ja sitten rajan yli päästyään on löydettävä paikallisviranomainen, joka on oikeutettu rekisteröimään tällaisen kutsuviisumin. Maahantulokorttia, sen täyttämistä ja näyttämistä unohtamatta!
Kaikki tämä merkitsee pitkiä askelia taaksepäin, ja tavanomainen kanssakäyminen yli rajan uhkaa pysähtyä kuin seinään. Etenkin monikertaviisumia tarvitsevat voivat joutua odottamaan sellaista kuukausia ja pahimmillaan tekemään matkan rajan yli turistiviisumilla vain voidakseen hakea monikertaviisumia. Lisäksi rekisteröinneistä vallitsee suuri epätietoisuus.
Uusia käytäntöjä on perusteltu sillä, että Venäjällä oleskelee laittomasti suuria määriä ulkomaalaisia. Venäjällä onkin ollut todellisia ongelmia etelärajansa kanssa. On silti hätävarjelun liioittelua sotkea saman syyn varjolla mukaan Suomen kanssa harjoitettavaa lähialueyhteistyötä ja hankaloittaa Venäjän kipeästi kaipaamaa turismia.
Usein sanotaan, että Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa ei ole poliittisia ongelmia. Mitä muuta kuin poliittinen ongelma on sotkea tarpeettomasti normaalia kanssakäymistä? Jos kerran viisumien kiristystä ei ole suunnattu suomalaisia vastaan, pidettäköön sitten käytännöt toimivina edes tällä rajalla. Kyseessä on jo hallitusten välinen asia.