Käteisen rahan saatavuudesta, erityisesti pankkikonttoreista ja käteisautomaateista on käyty viime aikoina vilkasta julkista keskustelua. Asiasta on parhaillaan vireillä useita eduskuntakysymyksiä ja teemasta on myös tehty toimenpidealoitteita hallitukselle.
Maksuvälineet ja maksaminen liittyvät jokaisen suomalaisen arkeen, joten on ymmärrettävää, että asia puhuttaa.
Käteisen käytön väheneminen on Suomessa jatkunut jo pitkään. Käteisen rahan nostomahdollisuudet eivät ole viime vuosina kuitenkaan ratkaisevasti heikentyneet. Esimerkiksi käteisautomaattien määrä on pysynyt viime vuosina sangen vakaana. Viime vuonna käytöstä poistui kahdeksan Otto-automaattia koko Suomessa ja neljä uutta Nosto-automaattia tuli markkinoille.
Myös pankkikonttorien määrä on pysynyt varsin vakaana viimeiset 15 vuotta. Suomessa pankkikonttoreita on suhteessa asukasmäärään enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja olemme myös Euroopan keskiarvon yläpuolella.
Maksaminen on kuitenkin murroksessa. Perinteiset palvelut korvataan yhä useammin sähköisillä palveluilla ja muilla, uusilla toimintamalleilla. Ne, jotka eivät voi käyttää sähköisiä palveluja, tuntevat ymmärrettävästi palvelunsa uhatuiksi. Suomen Pankin vuoden 2012 alussa tekemän kuluttajakyselyn mukaan 76 prosenttia 15–64-vuotiaista suomalaisista ei nosta käteistä pankkikonttoreista. Käteistä konttoreista nostavista henkilöistä suurin osa nostaa sitä korkeintaan muutaman kerran vuodessa.
Maksaminen on muuttunut ennen kaikkea tietotekniikan kehittymisen myötä. Maksut hoidetaan yhä useammin sähköisesti, ja korteilla maksaminen on yleistynyt vuosi vuodelta. Suomalaisista jo kaksi kolmesta maksaa päivittäistavaraostoksensa tavallisimmin korteilla ja noin kolmannes käteisellä. Käteisnostot automaateilta ovat olleet laskussa euromääräisesti ja lukumääräisesti jo kymmenen vuoden ajan.
Muutos pankkipalvelujen tarjonnassa on osa laajempaa tietoyhteiskuntakehitystä. Se koskee paitsi pankkeja ja muita yksityisiä palveluntarjoajia myös julkisten palvelujen tarjontaa. Pankkien toimintatapojen muutos palveluissa heijastaa asiakkaiden toiveita.
Pankkipalvelujen tarjontaa on jouduttu sopeuttamaan kysynnän mukaisesti esimerkiksi konttoriverkostoa supistamalla tai rajoittamalla konttoreiden aukioloaikoja tai käteisnostopalvelujen tarjontaa. Tällöin käteisasiointia suosivat asiakkaat ovat joutuneet valitsemaan uusia asioimistapoja.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa korttimaksaminen on useimpiin muihin Euroopan maihin verrattuna tuntuvasti yleisempää. Parhaillaan kehitetään myös uusia tapoja nostaa käteistä rahaa sekä käteisen käytön korvaavia maksutapoja.
Tulevaisuudessa esimerkiksi ns. kontaktiton maksaminen tulee varmasti lisääntymään. Se perustuu uuteen kortissa ja mobiililaitteessa olevaan teknologiaan. Tyypillisesti tämä teknologia soveltuu jokapäiväisten pienten ostosten maksamiseen.
Kontaktitonta maksamista käytetään jo useissa maissa. Maksun voi kaupan kassalla suorittaa matkapuhelimella tai etäluettavalla kortilla. Tämän maksutavan etuna on muun muassa se, ettei tunnuslukua tarvitse muistaa eikä näppäillä. Kontaktiton maksaminen on käteismaksamista nopeampaa ja sujuvampaa. Käyttöä saattaa rajoittaa jonkin verran se, että ostokselle on asetettu yläraja.
Pienehköjä määriä käteistä rahaa tarvitaan kuitenkin aina. On merkkejä siitä, että uusia palvelutarjoajia tulee kilpailuun mukaan.
Esimerkiksi kauppojen myymäläverkoston merkitys saattaa olla kasvamassa.
Tällä hetkellä onkin menossa vastaavanlainen muutos kuin esimerkiksi postipalvelujen osalta on viime vuosina tapahtunut. Valtion omistamalla Itellalla on maanlaajuisesti noin 150 omaa toimipaikkaa, ja 950 muuta palvelupistettä yrittäjien ylläpitäminä. Käteisen nosto kaupan kassalta on tulossa mahdolliseksi myös uusilla tavoilla.
Esimerkiksi Luottokunta tarjoaa asiakkailleen uutta Osto ja nosto -palvelua (Cash back). Palvelu mahdollistaa kaupan kassalla käteisen nostamisen Visa- tai MasterCard-maksukortilla ostoksen yhteydessä. Erityisesti haja-asutusalueilla tällaisen palvelun yleistymisellä olisi käteisen saatavuuden kannalta tuntuva merkitys.
Käteisen käytön vähenemisen syynä ovat myös kustannukset. Käteinen näyttää ostoksia maksavalle asiakkaalle edulliselta maksutavalta, mutta sen kustannukset ovat kokonaisuutena korkeat ja tulevat lopulta kuluttajien maksettaviksi.
Kustannuksia kertyy esimerkiksi kuljettamisesta, arvokuljetusten vakuutuksista, rahan käsittelystä useissa vaiheissa esimerkiksi pankeissa ja kaupoissa sekä automaattien täyttämisestä ja huoltamisesta. Käteisen rahan säilyttäminen aiheuttaa korkokustannuksia, koska esimerkiksi pankin kassassa olevalla käteisellä rahalla on laskennallinen korkokustannus. Kun ylimääräistä käteistä ei kustannus- ja turvallisuussyistä voi jättää pankin tai kaupan kassaan, se on kuljetettava takaisin Suomen Pankkiin tai muihin yösäilytyspisteisiin.
Euroopan komission näkemyksen mukaan sähköinen maksaminen on nopeasti korvaamassa käteisen rahan. Komission edustaja on maksupalvelujen tärkeyttä korostaessaan jopa esittänyt, että EU:ssa ollaan siirtymässä ilman käteistä toimivaan yhteiskuntaan. Tämä voi kuulostaa toistaiseksi utopialta, mutta voi olla totta lähitulevaisuudessa. Kaikki riippuu kuluttajien valinnoista.
Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.