Lähikuukausina päätetään yli miljoonan suomalaisen työehdoista. Pöydillä on useita kiperiä kiistanaiheita, palkkojen lisäksi esimerkiksi työaika.
Neuvottelujen vaikeusastetta nostaa ennakoitu talouskasvun hiipuminen.
Syksyn työmarkkinaneuvottelut käynnistyivät torstaina, kun pöytään istuivat Teknologiateollisuus ry:n työnantajat ja Teollisuusliiton työntekijöiden edustajat. Vuodenvaihteen tuntumaan ulottuvalla jaksolla uudet työehtosopimukset pitäisi takoa valmiiksi yli miljoonalle suomalaiselle työntekijälle.
Edessä olevia työmarkkinakierroksia kutsutaan usein poikkeuksellisen vaikeiksi. Näin tälläkin kerralla. Nyt näkemykselle on kuitenkin katetta enemmän kuin monesti muulloin.
Paineita neuvottelupöydissä nostattavat etenkin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kätilöimän kilpailukykysopimuksen jälkivaikutuksista ja tulkinnoista sopiminen. Samaan aikaan neuvottelujen vaikeuskerrointa kasvattavat talousnäkymät. Muutaman vuoden mittaisen reippaan kasvun odotetaan nuupahtavan ensi vuonna jopa nollan tuntumaan.
Todennäköisesti isoin vääntö käydään siitä, miten käy kolme vuotta sitten solmitun kiky-sopimuksen työaikalinjaukselle. Sopimus pidensi vuosityöaikaa vuodesta 2017 alkaen 24 tuntia, ilman korvausta.
Esimerkiksi teknologiateollisuudessa työnantajat katsovat pidennyksestä sovitun pysyvästi, mutta työntekijät ovat täysin vastakkaisella kannalla. Teollisuusliitto ei halua kiky-tunteja yhteenkään liiton hyväksymään sopimukseen.
Selvää on, että kova koetus on nytkin palkankorotusprosenteista päättäminen. Haaste on jo heitetty hoitoalalta. Sen järjestöt peräävät korotuksia, jotka ovat 1,8 prosenttiyksikköä vientialoja korkeammat.
Tavoitetta perustellaan sukupuolten välisellä palkkatasa-arvolla. Tätä pyrkimystä ei voi moittia, mutta toinen asia on, mikä oikeasti on mahdollista vielä läpi ja mihin on varaa.
Samaan aikaan kunnille ja valtiolle hammasten kiristystä aiheuttaa se, miten vanhustyön hoitajamäärän nosto luvattuun 0,7:ään vanhusta kohden toteutetaan. Jarruna ovat pula sekä rahasta että osaavasta väestä.
Viime sopimuskierroksen juoni oli, että pää avattiin teknologiateollisuudessa, ja muut alat tekivät palkkojen osalta samantasoisen kaksivuotisen sopimuksen. Menettelyä ei voi moittia ainakaan kansantalouden näkökulmasta.
Samaan, Suomen malliksikin kutsuttuun menettelyyn olisi viisasta pyrkiä nytkin. Kestävintä on, jos palkankorotusten taso määräytyy vientiteollisuudessa, jossa Suomen talouden suorituskykyä todella mitataan. Malli on ollut pitkään käytössä Ruotsissa, ja tulokset puhuvat puolestaan.
Keskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola totesi vastikään, että paras keino vahvistaa työllisyyttä ja tukea kasvua on hallittu työmarkkinakierros. Tähän on helppo yhtyä.
Kansainvälistä taloutta ravisuttavia uhkia on ilmassa yli tarpeen. Jos uhkat muuttuvat todellisuudeksi, Suomikin ottaa osumaa.
Talouden tilaa ei silloin kannata enää omin päätöksin horjuttaa. Jyrkät irtiottoyritykset yhdellä alalla johtavat irtiottoyrityksiin toisilla toimialoilla viimeistään seuraavalla neuvottelukierroksella.
Korjattu 31.8.2019 kello 22.03. Hoitoalan liitot peräävät alkavalla työmarkkinakierroksella 1,8 prosenttiyksikköä eikä 1,8 prosenttia korkeampia palkankorotuksia kuin vientialoilla.