Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus on käytännössä sinisten panttivankina.
Näissä oloissa hallitus joutuu vain sietämään ulkoministerinsä menneen ajan aborttikantoja.
Ulkoministeri Timo Soinin (sin.) aborttikannanotot ovat herättäneet viime päivinä paheksuntaa. Soini iloitsi siitä, kun Argentiinan senaatti hylkäsi abortit laillistavan lakiesityksen ja suri, kun Irlannissa aiemmin keväällä luovuttiin tiukasta abortit kieltävästä laista.
Epäselväksi on jäänyt, mihin Soini kannanotoillaan pyrkii, sillä aborttikysymys ei ole Suomessa millään tavalla ajankohtainen. Erikoista olisi, jos kokenut poliitikko vain sanomisen riemusta ottaisi kantaa pyrkimättä vaikuttamaan.
Ulkoministerillä on mielipiteen ja sanomisen vapaus, mutta hänen on kannettava vastuu sanomisistaan. Soinin ulostuloista on tullut myös hallituskumppaneiden päänsärky, ja asiaa päästään veivaamaan vielä syksyllä eduskunnassa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei voi nostaa Soinia tikun nokkaan, sillä käytännössä hallitus on sinisten panttivankina. Jos siniset päättäisivät Soinin kohtelusta tuohtuneena lähteä hallituksesta, olisi edessä ennenaikaiset vaalit. Sinisillä ei ole mitään menetettävää ja kaikki otsikot kelpaavat. Uusia hallitusneuvotteluja tuskin tulisi, joten Sipilän on vain pakko kestää ja antaa varovaisia lausuntoja ulkoministerinsä oikeudesta mielipiteisiin.
Suomen maineen kannalta on arveluttavaa, miten uskottavana Soinin virallisissa yhteyksissä pitämiä puheenvuoroja tyttöjen ja naisten lisääntymisterveyteen liittyvistä oikeuksista voidaan pitää, jos hän julkisessa blogissaan on eräin osin toista mieltä. Sinänsä Soini on hoitanut ulkoministerin pestinsä hyvin, mutta menneen maailman aborttikannanotot varjostavat työtä.
On huolestuttavaa, jos ministerin kannanotot kyseenalaistavat Suomen pitkäaikaista YK:ssa ja kehitysyhteistyössä harjoittamaa linjaa suhtautumisessa naisten ja tyttöjen oikeuksiin. Haluaako Soini viestittää, että myös Suomessa pitäisi tiukentaa abortin saantia ja onko hän tyytymätön Suomen kansainvälisiin linjauksiin naisten ja tyttöjen oikeuksista?
Raskaudenkeskeytyksiä tehtiin Suomessa viime vuonna vähiten vuosikymmeniin. Nykyisin pääosa keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti. Pohjoismaisiin verrokkeihin nähden Suomessa tehdään vähiten keskeytyksiä. Tyytyväisiä voidaan olla erityisesti alle 20-vuotiaiden keskeytysten alenemasta. Tästä on kiittäminen hyvää lisääntymis- ja seksuaaliterveysopetusta ja kansalaisvalistusta niin kouluissa kuin terveydenhuollossa.
Kaikkialla maailmassa kouluissa ei ole saatavilla terveystiedon ja biologian tunneilla tapahtuvaa seksuaali- ja lisääntymistietoutta. Perustiedot jäävät puutteellisiksi, jos seksuaalisuus on yhteiskunnassa tabu, ehkäisyvälineiden saatavuus heikkoa ja alaikäisten naittaminen sallittua. Tällaiset olosuhteet altistavat aborteille.
Soinin huoli aborteista olisi jotenkin ymmärrettävä, jos hän vetoaisi aborttikielteisiin maihin ehkäisyn, lisääntymisterveyden ja seksuaalivalistuksen puolesta. Aborttikielto ei liioin estä abortteja. Siellä, missä keskeytykset ovat kiellettyjä, niitä tehdään salassa. Laittomilla aborteilla on synkät seurauksensa.