Italian ja Puolan oikeistojohtajat virittelevät uutta liittoumaa Euroopan unionin sisälle.
Touko-kesäkuun eurovaalit ovat koko unionin suunnan kannalta poikkeuksellisen merkittävät.
Viime keskiviikkona Puolan Varsovassa ajettiin jo määrätietoisesti asemiin loppukevään eurovaaleja varten. Kaupunkiin saapui vieras Italiasta poliisitakki päällään. Tulija oli Italian sisäministeri ja varapääministeri Matteo Salvini. Hän saapui tapaamaan erityisesti hallitsevan Laki ja oikeus (PiS) -puolueen johtajaa Jaroslaw Kaczynskia.
Salvini johtaa oikeistopopulistista Lega-puoluetta. PiS:ää voi luonnehtia oikeistokonservatiiviseksi. Keskeinen puolueita yhdistävä seikka on voimakas tyytymättömyys Euroopan unioniin. Kumpikaan ei kuitenkaan halua viedä maataan EU:sta ulos.
Varsovassaei lähtöuhkauksia kuultukaan. Sen sijaan Salvini kertoi Italian ja Puolan yhteisistä tavoitteista tulevissa eurovaaleissa. Varapääministerin mukaan nuo suunnitelmat tuovat Eurooppaan ”uutta verta, uutta voimaa ja uutta energiaa”.
Salvinin konkreettinen tavoite on luoda Euroopan parlamenttiin vahva kansallismielinen oikeistoryhmä, jossa Puolan PiS:n ohella olisivat mukana ehkä Le Penin kansallinen liittouma Ranskasta sekä Itävallan vapauspuolue.
Ideologisesti samaan leiriin istuisi myös Unkarin pääministerin Viktor Orbánin Fidesz-puolue. Nimenomaan Orbánin kanssa Salvini julkisti viime elokuussa maahanmuuttovastaisen manifestin.
Tähän asti Orbánin puolue on johtajansa autoritaarisista otteista ja aisan yli potkimisista huolimatta saanut pysyä europarlamentin keskustaoikeistolaisessa EPP-ryhmässä, jolla ei ole ollut ryhtiä erottaa EU:n ydinarvoista erkaantunutta puoluetta.
Kun oikeistopopulistit aiemmin lähinnä julistivat sanomaa EU:n tulevasta hajoamisesta, Salvinin tavoitteena näyttää olevan unionin kurssin kääntö sisältä päin.
Äänestäjien päätä voidaankin yrittää kääntää puhumalla ”vallan ottamisesta takaisin Brysselin byrokraateilta”, mutta jos iskulauseet muuttuvat kapeakatseiseksi kansallismieliseksi politiikaksi, edessä voi olla integraation pysähdys ja tähänastisten saavutusten kuten vapaan liikkumisen mureneminen.
Populistien innokkaimpia haaveita kuitenkin jarruttaa se, että EU:n saama tuki kansalaisilta on viime aikoina ollut vahvempaa kuin koskaan ennen. Puolalaisista enemmän kuin kaksi kolmesta pitää jäsenyyttä hyvänä asiana, Unkarissa kuusi kymmenestä ja Italiassakin selvästi suurempi osa pitää jäsenyyttä hyvänä kuin huonona.
Euroopan laitaoikeiston ja populististen puolueiden yhteistyössä on myös kriittiset kohtansa kuten suhde Venäjään. Salvini on Putinin ihailija, ja tämän kaveri haluaa olla Orbánkin. Puolan Kaczynski taas suhtautuu Venäjän johtajaan kuin ruttoon.
Eikä Puolan johtaja ole lainkaan innostunut siitäkään Salvinin ajatuksesta, että turvapaikanhakijoita sijoitettaisiin nykyistä paljon tasaisemmin kaikkiin EU-maihin.
Populistien voimakas eteneminen synnyttäisi EU:hun epävarmuuden ajan, sekä unionin sisällä että sen ulkosuhteissa kuten Venäjän-politiikassa. Se ei missään tapauksessa olisi Suomenkaan etu.